Rakentelu 2013 ja vanhemmat

Teltta n:o kaksi   Tammikuun alussa

Kokemukset omatekoisesta Cuben Fiber tarpista olivat pääosin myönteisiä, mutta muutama seikka vaivasi kuitenkin sen verran, että nyt tarpista tulee teltta. Työnimenä on ”Worlds lightest two man tent” (kunnes toisin todistetaan).
Suurin syy muutokseen lienee tarpin hitaampi ja vaivalloisempi pystytettävyys telttaan verraten, etenkin vaikeissa olosuhteissa tuulessa ja sateessa avotunturiolosuhteissa,  jolloin majoitteeseen on voitava luottaa kaikissa tilanteissa. Joissain tilanteissa myös vetoisuus on suuri haitta. Esimerkiksi vaikkapa keittiöhommissa ja nukkuessakin.
Kauniina tyynenä kesäiltana viime kesän vaelluksen jälkeen pystytin tarpin sateensuojaksi auton kattokaiteista maahan kiristäen, totesimme vielä porukalla, että yöllä ei ainakaan ala tuulemaan. Jo alkuyöstä kuitenkin alkoi tuuli voimistua ja tunnin päästä makuupussi ei enää riittänyt tuulensuojaksi navakassa puhurissa. En jaksanut alkaa muotoilemaan tarppia uuteen uskoon, vaan raivasin auton perään miehen mentävän tilan ja siirryin sinne unille. Kovin kauan ei aikaa kulunut, kun tarppi piti niin hirveän lepatuksen, että oli pakko mennä vielä kertaalleen ulos keräämään se pois, ettei se (pahimmassa tapauksessa) repeile riekaleiksi, kyseinen pystytystapa kun hyvinkin muistutti purjetta, eikä mitään ”kovantuulenpystytystä”.
Tarkoitus on myös päästä tarppia paljon parempaan myrskynkestävyyteen muunmuassa parilla ylimääräisellä tukinarulla, jotka tulevat tuulen puolelle, eli jalkopään puolelle suurimmille tuulipinnoille.
Sivutuotteena saattaa jopa välineen painokin (416 g )  pudota vielä hiukan. Mukana kulkevien narujen ja kiilojen määrä ainakin vähenee.
Eroina aikaisempaan itse tehtyyn telttaani tulee se että sauvat ovat yläpäästään yhdessä ja päälliskankaan sisäpuolella, sekä teltan pohja on kiinni rankisessa eikä ulkoteltassa. Myös rankinen tulee kiinni päälliseen, ettei sitä tarvitse erikseen viritellä ja kiristellä, säästyy aikaa ja vaivaa esimerkiksi väsyneenä tai vesisateessa.
Yritin poistaa yhden ylimääräisen kiinnikkeen alareunasta, mutta vaikka Gorilla-teippi irtoaakin hyvin, irtoaa myös Cubenista ainetta mukaan,  joten se ei onnistu ainakaan kylmiltään, epäilenpä että ei myöskään lämmitettynä. Vanhat teippaukset jäänee siis paikoilleen. Hyvin on Gorillan teippi kestänyt, minkäänlaisia ongelmia ei kiinnikkeissä ole ilmennyt.
Uusien saumojen ompelun sijaan käytän tällä kertaa Liquisolea, joka ilmeisesti pitää Cubenin saumoissa aivan riittävän hyvin. Toki pieni testi ensin. Jonkinlainen tuuletusaukko ilmestynee myös yläosaan.
Teltan mitat tulevat olemaan: korkeus n.110 cm, pituus n.300 cm, leveys n.140 cm.
Pystytin tarpin haluamaani teltan muotoon olohuoneen lattialle sauvojen ja tuolinjalkojen avulla ja merkkasin leikkauslinjat tussilla.
Leikkasin kolmionmuotoisen palan pois alkaen korkeimmasta kohdasta jalkopäätä kohti leventyen ja liimasin reunat uudelleen yhteen keittiön ruokapöydällä. Siirsin irtileikatun palan toiseen päähän, jonne tein siitä hiukan jatkoa oviaukon molempiin reunoihin. Liepeissä pitäisi nyt olla varaa sen verran, että niitä voi pitää auki sateellakin oviaukon yllä kiristeltynä pieneksi katokseksi.
Seuraavaksi täytyy teltta taas pystyttää, että oviaukon saa mitoitettua oikeaan muotoon.
Teen ensin kokeeksi limittäin menevän oviaukon tarrakiinnityksellä, jos se ei toimi laitan sitten vetoketjun. Samalla yritän saada säädettävän tuuletusaukon integroitua oviaukon yläreunaan.
Pystytin teltan toistamiseen, piirtelin oviaukon reunat tussilla näkyville, leikkelin liiat pois ja yritin samalla saada pari valokuvaa tilanteesta, vaan yhtään informatiivistä kuvakulmaa en tuolien jokapuolelta peittämästä tilanteesta saanut, joten kuvaaminen jääköön myöhemmäksi.
Yllättävän paljon näpräämistä muutos toi kuitenkin tullessaan. Tänään liimailin taitoksia uusiin alareunankohtiin, poistin vanhoja narunkiinnityskohtia tekemällä liimapaikan ko. kohtaan. Joskus olen jemmannut ompelutarvikkeisiin vanhan crocsin yläremmin, jonka liimasin oviaukon yläreunaan tuuletusaukkoa auki pitämään.
Liima on hiukan hidasta työstää, kun liimattua kohtaa ei voi siirrellä, ennenkuin vasta useiden tuntien kuluttua liimaamisesta, ettei liimauskohta irtoa olemattomasta alkutartunnasta johtuen. Se myös rajoittaa liimattavat kohdat vain niihin muutamiin, jotka mahtuvat pöydälle kerrallaan. Myös liimamäärän kanssa pitää olla tarkkana, mieluummin liikaa, kuin liian vähän, tuubin verran on nyt kulunut.
Vaalea rätti ja kirkas liima eivät myöskään ole omiaan edesauttamaan liimamäärän annostelua.
Seuraavaksi vuorossa on oviaukon reunojen taittelu kaksinkerroin ja kiristyslenkkien teko alapäihin. Sitten jälleen pystytys, jolloin oviaukon yläpää, tuuletusaukko ja oven tarrat saavat omat paikkansa.
Pohjan/hyttysverkon sovittaminen kiinni päälliseen on vielä hiukan suunnitteluvaiheessa, mutta kirkastunee lähipäivinä. Luultavimmin pohja, jossa on jatkeena pätkä hyttysverkkoa ylöspäin, tulee verkon yläreunasta liimalla kiinni päälliseen, jolloin voinen luopua pohjaa kiristävistä naruista kokonaan, jotka (4 kpl) siis olivat suunnitteilla pohjakankaan nurkista ulkoteltan kiristyksiin.
Oviaukon tarrat liimattu paikoilleen, alareunaa pitää vielä oikoa ja laittaa kiinnityslenkki, sekä tuuletusaukkoon verkko, sitten on päällinen kunnossa.
Sisäpuolen hommat aloitin leikkaamalla rankisesta yläosan pois paitsi etuosasta, jonka toteutusta en vielä ole hahmottanut, verkkoa jäi 10-15 senttiä muille sivuille. Sovittelin pohjaosan kohdilleen teltan ollessa lattialla pystyssä ja merkkasin jalkopäähän paikat, josta liimaus alkaa. Sitten takaisin pöydälle ja liimasin verkon reunan jalkopäästä päälliseen kiinni.
Seuraavana päivänä oioin verkon reunat sivuilta kymmensenttisiksi ja verkon liimaus jatkui toiselle sivustalle noin nukkujan olkapään seutuville, koska suunnitelmakin päättyi siihen.
Sitten toisen sivun liimaus. Nyt pitänee miettiä miten ja mihin verkko oviaukon puoleisessa päässä liimataan. Oikeastaan siinä on vain yksi mahdollinen linja ja se on oviaukkoa kartellen yläreunaan tuuletusaukon alle, jolloin verkon vetoketjukin jää käyttöön.
Taidanpa vielä lisätä pari tarraa ulompaan oviliepeeseen kaiken varalta, ettei tuuli tee temppujaan sille. Tarrojen käyttö ei tunnu kovin vaivalloiselta ainakaan vielä.
Verkon liimaus oviaukon puolelta täytyy tehdä käytännöllisesti katsoen “mutulla”. Jos se ei onnistu kerralla, pitänee verkko muotoilla sopivan kokoiseksi joko lisäämällä tai poistamalla verkkoa keskeltä.
Toinen reuna on nyt liimattu ylös tuuletusreikään asti.
Seuraavana päivänä myös toinen, eli verkko on kiinni tuuletusaukon kohdalla olevaa pikku länttiä lukuun ottamatta.
Pieni lisäongelma ilmeni, kun tein sauvoille läpiviennit verkkoon. Sauvan alapäässä oleva muhkura painoi kankaan liian alas. Läpiviennin suurentaminen olisi korjannut asian ja laskenut hyttyset siitä sisään, joten tein katolle lenkin ja siirsin sauvat ulkopuolelle, toivottavasti sauvojen mitta riittää, tai sitten ollaan taas uuden ongelman edessä.
Paino näkyy olevan tällä hetkellä 355 g.
Sauvojen mitta riittää, miinusta toimivuuteen tuli ainoastaan siitä, että sauvat eivät juurikaan tue telttaa tuulella samanlailla koko matkaltaan, kuten ne sisäpuolella tukivat, pari lenkkiä sauvojen puolivälissä kyllä auttaisivat asiassa.
Niinhän siinä kävi, että hyttysverkon leveys ei oikein riittänyt oviaukon päädyssä, joten korvasin pari saumaa ja pari pientä reikääkin sisältävän alueen uudella palalla verkkoa. Samalla lisäsin alareunaan vaakavetoketjun helpottamaan kulkua, aiemmin siinä oli vain vetoketju pystyssä. Sopivan kevyt löytyi vanhan (v. 1979-80  paikkeilta) maastokuvioanorakin kiinteän hyttysverkon reunasta vähän käytettynä.
Tammikuu on lopuillaan, teltta valmistumaisillaan, mutta tietokone vieläkin vaiheessa!
Tuuletusreikä katonrajassa on muodossaan ja verkotettu, sauvojen puoliväliin solmittavat nauhat teipattu teltan kupeeseen paikalleen kuten jalkopään ylimääräisten “myrskynarujen” kiinnityslenkitkin. Huomenna viimeistelen oviaukon liepeiden pituuden.
Loppupunnituksen tulos oli 380 g. Saattaapi olla nyt maailman kevein kahden hengen teltta, tosin vertailu on hiukan vaikeaa, kun joistain vastaavista puuttuu esimerkiksi lattia, osa seiniä, tai lattiana on hyttysverkko ja oviaukonkin voi tilata erikseen!
Lisäksi reissuun lähtee mukaan narua hiukan kovempien tunturituulien varalle 22 g. + kiilasetti 40 g. Narut pääsivät kiristyslukkoineen uusiokäyttöön vuonna 1977 ostetun IGLU-teltan jäämistöstä.
Toukokuussa jo testiä ylätunturiolosuhteissa.
Vedin lopuksi liimatun pitkän harjasauman sekä ylä- että alapuolelle Cubenin reunan päälle vielä varmistusliiman, pitäisi kestää. Toimenpide lähti liikkeelle havainnosta, että Cubenista irtoaa pintaa mukaan, kun poistaa teipin tai yrittää avata liimattua saumaa, mikä ei sitten todellakaan tapahdu pienellä vedolla.
Lokakuu
Kesän käyttökokemukset osoittivat, että vaikka oviaukon tarrakiinnitys toimiikin muuten hyvin, on se melko epämukava ja hidas käyttää, joten talven aikana tarrat lähtevät ja tilalle tulee vetoketju.

Rakentelu 2012

8.6.2012
Pyöräretkellä saatujen kokemusten perusteella lisäsin pari sauvankiinnityskohtaa tarpin sisäpuolelle, jotka mahdollistavat vielä monipuolisemman pystytyksen aina tilanteen mukaan. Varmaan tarpin painosta suurin osa koostuu jo gorillateipistä ja kuminauhoista.
Yhden katajakiilan jouduin teroittamaan ja toisen tekemään kokonaan uuden routaisen Ruotsinmaan jäljiltä.
12.4.2012
Kartat pyöräretkelle tein tuossa illan mittaan.
Kotimaan osuudelle saa riittää Autoilijan tiekartta Pohjois-Suomi vuodelta 1976. On sen verran vähällä käytöllä ollut, että riittänee loppuelämäksi, kunhan muistaa, että teitä on hiukan enemmän nykyisin.
Ruotsiin kartaksi valikoitui vuodelta 2008 jostain mukaan tarttunut ilmaispainos Rastplatskartan, joka siis kertoo Ruotsin levähdyspaikkojen sijainnit, pari jopa osuu reitille. Tuttuja on sielläkin ne muutamat tiet mitä pohjois-Ruotsissa on. Norjaan tulostin neljä A-nelosta:http://kart.statkart.no/adaptive2/default.aspx?gui=1&lang=2
-kartalta hiukan tarkempia karttoja, että voi seurata paremmin menoa ja vaikka kipaista tunturissa, jos nyt sattuu halut niikseen, että tekee mieli vetäistä mäkeen. Teipillä kasaan ja nyt haitarin taittelukin meni muodosta huolimatta niin nappiin, että käytettävyys on loistava. Tulokset muovitaskuun, Lidlin karttatelineeseen ja menoksi.
11.4.2012
Neula pitää olla ohuempi, jolloin se ei takerru niin tiiviisti kankaaseen, eli nyt kengänsuojat ovat valmiina ja uudet saderukkasetkin tuli tehtyä pikaisesti, seuraavat teenkin sitten kunnon aineesta (ehkä Cuben) ja kaavojen kanssa.
Toukokuussa keli on senverran raakaa, että kaiken pitää pysyä kuivana.
Takalaukkujen sadesuojan korjasin vedenpitäväksi Liquisolella ja muovilla, etupään tankolaukun ja pikku repun sadesuoja on vielä rullalla.
30.3.2012
Toisen suojan viimeisenä hommana oli tarranauhan kiinnitys, kun ompelukone sitten päätti lopettaa yhteistyön ja monenlaisista toimenpiteistä huolimatta homma jäi lopullisesti kesken.

29.3.2012 Kenkien sadesuojat
Pyöräretkelle täytyy pyöräyttää kenkiin sadesuojat, kun ei sellaisia vielä ole. Kangas tosin on vain 5000 millistä teltanpohjakangasta, mutta olkoon tuotos prototyyppi paremmille. Testaus toukokuun Lapinlenkillä kertonee puutteet. Itselle ainakin ensimmäisenä tulee mieleen tarranauhakiinnityksen vedenpitävyys, vakka limitys onkin suuri.

7.2.2012  Majoitteen viimeistely
Kevättalven retkeilykauden lähestyessä heräsi myös halu viimeistellä majoite lopulliseen käyttökuntoon.
Hain Etrasta Liquisole- tuubin ja vedin pitkään keskisaumaan liiman molempiin reunoihin estämään tikinreikien repeämisen. Nyt voi suhteellisen turvallisin mielin mennä avotunturiinkin.Kiinnityspisteitä aion vielä lisätä kankaan keskialueelle, että monimuotoisempi pystytys onnistuu turhia miettimättä.Myös sisäteltan kiinnityksiin täytyy vielä paneutua.
9.2.
Olen laitellut noita sauvojen ja narujen kiinnityskohtia lähinnä lukemani perusteella, aikaisempien tekijöiden ohjeiden mukaan. Nyt päätin taas ajatella hiukan itsekin ja tulin siihen tulokseen että:
Puihin ripusteltaessa ei kiinnityskohdilla ole kovin suurta merkitystä. Minä kuitenkin käytän majoitetta hyvin usein vaellussauvojen varaan pystytettynä, joten sauvojen kiinnityspaikat täytyy miettiä lähinnä sellaisten pystytystapojen mukaan. Huomasin myös sellaisen seikan, että perinteiseen tapaan “matemaattisesti säännöllisin välein” laitetut kiinnityskohdat eivät tämänkokoisessa kankaassa osu siihen, mihin telttamainen pystytys ne vaatisi, joten paikat onkin valittava aivan toisenlaisin perustein.

Rakentelu 2010-2011

Tarppi
Sisäteltan paino: 183 g
Päällyskangas:   233 g.
Yhteensä :         416 g.
Lisäksi maakiilat:    2 g kpl, ja narua erilaisia pätkiä.
19.11.
Maakiilojen suhteen päätin pitäytyä pääasiassa noissa hiilikuituisissa, määrää en oikeastaan vielä tiedä, aika näyttää, lisänä omatekoisia katajakiiloja tarpeen mukaan.
Narua mukana oli kymmenkunta noin metrin pituista narunpätkää, joilla kiinnityksiä on helppo tehdä. Narut on kätevä jatkaa päissä olevien lenkkien avulla sopivan pituisiksi.
Yö pystytettynä ei näytä vaikuttaneen kiinnityskuminauhojen teippikiinnityksiin, joten Gorillan teippi on ehdottomasti paras tähän mennessä vastaan tulleista teipeistä, mihinkään muuhun teippiin en uskataisi luottaa läheskään niin paljon.
21.10.
Kävin taas rannassa testaamassa tuulipystytystä, kun oli sopiva puhuri meneillään, samalla sovittelin hiukan sisätelttaa paikoilleen. Kiinnityspaikkoja varmaan käytössä vielä joutuu miettimään ja säätämään.
Perinteiseen telttaan verraten pystytys tuulessa on paljon hitaampaa ja vaativampaa, mutta huomasin kuitenkin että ei sentään mahdotonta. Erilaisia rakenteita syntyy koko ajan uusia, mutta sitä oikeaa ei vielä ole löytynyt. Tuulettomassa paikassa ei ole suurta väliä miten rätin levittää.
Seurasin samalla lepatuksessa materiaalien kestoa ja teippien pitävyttä, minkäänlaista vauriota tai muutosta ei rakenteessa näkynyt.

20.10. Koska verkko oli 170 senttiä korkea jouduin mataloittamaan ja supistelemaan sitä, jolloin hiukan painoakin hukkui taas tänään. Mielenkiintoinen projekti ja odotan myös mielenkiinnolla miltä tuo tuntuu käytössä. Avaruus ja näköalat eivät koskaan ole olleet pahasta, ennemminkin teltan ahtaus on ahdistanut. Nyt ainakin se haitta on poistunut, mitä lie se sitten tuo tullessaan.

19.10.
Sisäteltan verkon kanssa olisi päässyt noin viisi kertaa helpommalla tekemällä se alusta alkaen metritavarasta. Vaikka se alaosan mitoiltaan (en tarkistanut niitä) piti käydä pohjakankaaseen heittämällä, jouduin venyttämään verkkoa ommellessa yhdellä sivulla, joka taas aiheutti muodonmuutoksen, jota jouduin korjaamaan lisäpalalla.
18.10.
Taivuttelin pohjan nurkat ja ompelin ne kiinni, nyt pohjakankaassa on ainakin teoriassa 10 senttinen nosto-osa märkiä oloja vastaan, sen yläreunaan ompelin hyttysverkon kiinni. Verkon ompelu on edelleenkin syvältä, eli opettelua.
Vetoketju kiinni toiselta sivultaan, toinen sivu sitten vasta kun kaikki supistukset, kavennukset ja mataloitus verkkoon on tehty. Sattui ompelutarvikkeissa pyörimään 95- senttinen metrivetoketjunpätkä ja yksipuolinen vedin jonka ajattelin laittaa sisäpuolelle, eihän sen tarvitse kiinni olla, kun itse on ulkopuolella. Ompelin sen sitten kuitenkin väärinpäin, joten piti ottaa vielä tekemätön varasuunnitelma käyttöön. Vetimen poisto ja ikivanhasta Iglusta kaksipuolinen vedin tilalle, siinähän se, säästyin ratkomiselta.
Sisäteltan paino tällä hetkellä 214 g.
Kokonaispaino tällä hetkellä  447 g.
17.10.
Tänään ajattelin sisäteltan piirustukset selväksi ja tallensin ne muistiini.
Kavensin pohjakankaan jalkopäästä hiukan ylimääräistä pois, sen ei tarvitse olla yhtä leveä kuin yläpää. Painoon se ei paljon vaikuta, mutta se osuus minkä yläosan verkko pienenee vaikuttaa jo jonkin verran.
16.10.
Jokohan sitä sisätelttaa nyt…..
15.10.
Vielä kaksi kiinnityskohtaa reunaan, jolloin onkin kiinnityskohtia 60 sentin välein ja neljä keskemmällä, eli 20 kappaletta. Nyt onnistuu kunnon kiinnitykset esim. ao. tunturituulipystytykseen.
Paino 233 grammaa.
Kangas noin 150g, ompeleet, teipit ja kumilenkit noin 80 g.
Tunnustan aiemmin itsekin epäilleeni moisen majoitteen avotunturiin soveltumista aina tähän pystytyskertaan saakka. Nyt täytyy myöntää että jotenkuten, itse kuitenkin täytyy alentua kumartamaan nöyrästi syvemmälle. Yhdellä sauvalla pystytettynä tuulipinta-alaa saa vielä paljon tuotakin pienemmäksi. Joka tapauksessa edelleenkin myrskytuulilla luonnollisen tuulensuojan puuttuessa aion jatkaa kivisen tuuliaidan tekemisen harrastusta, kuten aina olen varulta tehnyt. Matalampikin aita tuulen puolella murtaa sen voimaa ehkä juuri ratkaisevasti. Ainakaan koskaan ei ole havereita kohdalle sattunut.

14.10.
Lisää kiinnikkeitä reunoihin, teippiä on kulunut lähes rulla ja paino kasvanut jo 227 grammaan.
Nauhalenkkien tilalla käyttämäni kuminauha lisää painoa hiukan, mutta hankkii varmasti hintansa, kun yrittää survoa kiiloja kiviseen maaperään.
13.10.
Kuminauhalenkkejä on nyt 14 kpl. Lisään sitten tarpeen mukaan.
Päällisen paino on nyt 192 g.

Sitten sisäteltan kimppuun.
Eipäs kuitenkaan vielä. Sattuikin sopivan tuulinen koepystytyspäivä.
Vein rätin takapihalle ulkoilemaan ja yritin opetella sen käyttöä.
Kovassa tuulessa ensin aika hankalaa, kunnes juoni alkoi avautua. Tunturiolosuhteita ajatellen majoite on aivan liian iso, joten siihen käyttöön pitää kehityksen vielä jatkua, eli pystytys matalammaksi ja muutenkin pienemmäksi, josta johtuen kiinnityskohtia pitää vieläkin lisätä. Myös ompelusauman heikkous kävi ilmi tuulessa, selvää neulanreikien venymistä rasituskohdassa, vaatii siis vahvikkeeksi teippauksen.
Myös sauman vahvistaminen ja tiivistäminen Silnetillä täytyy lukea pakollisiin toimenpiteisiin.

12.10.
Ompelin siis eilen päällisen puoliskot yhteen, saumaan pari lenkkiä sisäpuolelle sauvoja varten ja ulkopuolelle ripustusta varten.
Tänään on vuorossa reunojen kääntö ja kiinnityslenkkien ja niiden vahvikkeiden suunnittelu.
Käänsin reunan ja ompelin sen kahdella saumalla kiinni.Gorillan teippiä on kehuttu netissä kovasti, kestää kuumaa, kylmää ja vettä ja testikin osoitti sen liiman aika hyväksi, joten laitoin reunaan (aluksi 8 kpl.) ohuet kuminauhalenkit teipillä kiinni kymmenkunta senttiä molemmin puolin kohtisuoraan reunaa vastaan. Väittäisin että pysyy. Saatan varoiksi ommella sauman vielä reunaan jos neula pystyy teippiin. Teippiä on myös varaa lisätä, vaikka minkälaisia pätkiä tarpeen mukaan. Silnet näyttäisi pysyvän aineessa kiinni joten sitäkin voi käyttää vaaranpaikkoihin.

Huomenna muutamia erilaisia koepystytyksiä, että näkee mihin vielä tarvitsee laittaa kiinnityksiä ja sen jälkeen pääseekin sisäteltan kimppuun.
Koiralle jo tuossa kerroin, että yö ulkoruokinnassa alkaa olla hyvin lähellä, vaimolle en toki vielä.
Tästä liikkeelle, 187 g.
11.10.
Hylkäsin Gorillan, samalla testasin Cascon Marin & teknik- massan ja Bisonin synteettisen kumin, molemmat joutavat hylkyyn. Eli sopiva liima onkin hakusessa, joten enempien testaushalujen puutteessa kaivan ehkä kuitenkin ompelukoneen esiin.
10.10.
Posteljooni kävi aamulla soittelemassa ovikelloa, en ihan kerennyt avaamaan, kun jo jatkoi kierrostaan.
Kävin tarkistamassa tilauksen ja olihan siellä ruksi postikuljetuksen kohdalla, mikä sitten selittääkin peräti puolentoista viikon toimitusajan. Postilaatikossa oli lappu, että klo. 14.00 noudettavissa postista.
Olin vesisateesta huolimatta postilla jo puolelta.
187 g. ohutta muovilta tuntuvaa ainetta odottelee nyt saksijaa.
Kateettien neliöiden summa on hypotenuusan neliö, vai mitenkäs se nyt olikaan, hupsista… tulikin vino…..!
Myöhemmin . . . . .
No eipäs sentään tullut.
Aine on saksilla täysin leikkauskelvotonta vaikka minulla oli uudet Fiskarsit, jotka ronkuin takuuseen kun muovikahva murtui irti. (Olin saanut ne perinnöksi ja olivat kuulemma jostain 1960- luvulta. Vastaussähköpostin luonne antoi ymmartää, että oikeastaan ikuinen takuu ei koske enää niin vanhoja esineitä ???.)
Aineen saa pienittyä esimerkiksi taittamalla se kaksinkerroin ja terävällä puukolla vetäen tai saksilla työntäen, jolloin leikkauslinja on myös suorakulmainen. Molemmissa sivuissa on myös ylimääräistä muovia johon laminointi on tehty ja jonka joutuu leikkaamaan pois.
Cuben tuntuu äärettömän kevyeltä, ohuelta ja heikolta, mutta noin puolen sentin levyistä kaistaa en uskaltanut vetää poikki, ettei se pureudu ihoon.
Reunasta repäisy onnistuu jotenkuten, mutta epäilenpä että reuna taitettuna kaksinkerroin ja vielä vahvistettuna liimalla yritys on toivoton.
Ompeleminen väistämättä heikentää ainetta, etenkin jos jälki ei ole laadukasta, tosin tilanne korjaantuu paljon kun saumat käy läpi jollain sauma-aineella.
Gorillan liima ei sitten ollutkaan ehkä se helpoin ratkaisu tällaiseen imemättömään materiaaliin, koska kuivuminen tarvitsee kosteutta, joka taas vaatii painon koko liimattavalle alueelle, kun vesi on tunnetusti huono alkutartunnaltaan, mutta aika näyttää, sillä yritetään ensin.
Laitoin pari palaa yöksi testiin vedellä ja ilman, huomenna näkee pidon.
8.10.
Tietenkään viikonloppuna ei rahti kulje?
Puolitoista viikkoa Saksasta suomeen, ei todellakaan kovin kiireistä hommaa.
Tuli itse kerran ajettua etelä-Saksasta (2000 km + Tukholma-Turku laivalla) puolessatoista vuorokaudessa Jyväskylään, ei tosin ollu paketteja mukana, paitsi muutama litra omaan käyttöön.
7.10.
“Fr  10.04 FI  Die Sendnung ist im Zielland eingetroffen.”
Siis paketti saapunut Suomeen 10.04.
6.10.
Huonosti löytyy tietoa DHL:ltä.
Eilisaamun kello 4,38:n jälkeen ei liikahdustakaan!
5.10.

“Wed clock  04:38  5:10:11  Hamburg  The international show was edited in the export package center.”
Vasta Hampurissa tänä aamuna!!!
29.9
Tilasin Cubenia 7.6 m, eli noin 10 neliömetriä. Päälliseen siitä kuluu 7.45 neliömetriä x 0.19 g. = 142 g. Joka on siis päälliskankaan paino, johon lisätään vielä kiinnityslenkit.
Hexamid Twin lienee suurin piirtein samanpainoinen.http://www.zpacks.com/shelter/hexamidtwin.shtml
28.9
Kävin Motonetistä Gorillan teippiä ja liimaa, joiden pitokyvyn aion testata majoitteen teossa. Jos pito ei vuosien varrella riitä, antaa majoitteen malli mahdollisuuden myös myöhempäänkin paranteluun ompelemalla.
Nyt onkin sitten vuorossa mittojen tarkastus, Cubenin ja ehkä muidenkin puuttuvien materiaalien tilaus Saksasta.

17.9.2011 Ultrakevyt majoite 
Tässä vuoden mittaan onkin mielipiteet kerenneet taas muokkautua hiukan avarampaan suuntaan, joten teltastakin on tullut melko avonainen. Eli lähtökohtana on tarppi, eli suomeksi kyseessä lienee erätoveri.
Tiedä sitten onko noilla jotain eroa.
Nukkumisrauhan takaa Savotan matkahyönteisverkko, jonka sain viitosella ja tuunaan omaan käyttöön sopivaksi. Lähinnä kyseessä on metallirenkaiden poisto, pohjan ompelu ja verkon mataloittaminen sopivan korkuiseksi. Lähtöasetelma on: 210 x 140, korkeus 170 cm. Kahdelle hengelle siis. Rankisen verkon lähtöpaino (n. 170 g) on yllättävän korkea verrattuna metritavarasta tehtyyn vastaavaan, mutta sen kanssa täytyy yrittää nyt vain elää.
Tarpin mitoiksi olen kaavaillut vain 260 x 260 cm (2x materiaalin leveys), joka antaa (telttamaisesti) reunat maahan asti kiinnitettynäkin jo ruhtinaallisen tilan verrattuna edelliseen majoitteeseen.
Tarkoituksena on testata sitä myöskin avotunturimajoitteena, joten kovin suurta purjetta en aio siitä siksikään tehdä.
PYÖRÄN TESTIAJO
tapahtui heti seuraavalla viikolla n. 550 km. lenkillä länsirannikolle kuorman kanssa.
Peilin säätöjä lukuunottamatta ei työkaluihin tarvinnut koskea, satulassakin on pikalukitusvipu.
Renkaiden ahtauden haarukoissa huomaa heti sateella pikkukivien rouskahteluna, puhumattakaan märällä hiekkatiellä ajaessa. Ääni on rouhea, mitään todellista haittaa siitä en huomannut.
Samaisesta syystä lokasuojien asennus hankaloitui niin paljon, että jätin sen mietintämyssyyn, ainakaan tällä reissulla en niitä juurikaan kaivannut, aika näyttää.
Edelleen jäin kaipaamaan vielä pienempää huonokuntoiselle kuskille sopivaa ylämäkivaihdetta.
Ensikokemus oli kuitenkin yllättävän positiivinen.
Seuraavaksi täytynee paneutua myös pyöräilyssä grammanviilaukseen.
Joskus tulevaisuudessa myös nojapyörä saattaa tulla ostos- tai rakentelulistalle.

Polkupyörä
Pari vuotta tuli ajeltua vaimon vanhalla Tunturi Madonnalla, kun selkä ei enää moniin vuosiin ole taipunut kilpapyörän ohjaustangon vaatimaan asentoon.
Kevään mittaan kypsyi ajatus tuunata kilpuri vielä ajettavaan kuntoon.
Vaihdoin kippurasarvet tavalliseen tankoon, tuubit retkipyörän vanteisiin ja kumeihin, takarattaat ja vaihteen siirtäjä, vaijeri ja vaihdevipu mukana. Takatavarateline siirtyi myös, etutarakkakin tulee, yritän vain etsiä hiukan kevyempää. Seisontatuki siirtyy myös, jos se vain mahtuu paikoilleen.
Eturattaat -vaihtaja ja molemmat jarrut jäi ennalleen.
Pääsyy olikin paremman ajoasennon löytäminen pitemmille retkille, lisäetuna tuli kevyempi pyörä ja hiukan lisää vaihteita.
Aikaa kului pari päivää pienten viilausten ja sovellusten takia. Kaikki kävi yllättävän hyvin paikoilleen, vain takakumi on hiukan ahdas, mutta mahtuu pyörimään niin kauan kuin vanne on aivan suora.
Mitään ei tarvinnut ostaa kaupasta.

Vaellussauvojen korjaus
Pari vuotta käytössä olleista Retki explorer nordic walking pro vaellussauvoista toinen oli pudottanut kärkipiikkinsä jonnekin talven aikana.
Laitoin asiasta palauttetta sähköpostina firmaan, sain myös vastauksen ja parin päivän päästä postista tupsahti uudet kärkikappaleet.
Kopautin vanhat pois, laitoin uudet tilalle ja hiukan yllättyneenä, mutta erittäin tyytyväisenä toimintaan jatkan sauvakävelyä nillä edelleenkin.

Lumikenkien korjaus
Halpahallin lumikengät sitten hajosi. Siteenkiinnityskumi katkesi toisesta. Viisaasti oli tehty pulttikiinnitys, joten kävin Etrasta muutamalla eurolla hiukan paksumpaa ja tein pari senttiä leveämmät ja vielä toiset varalle. Tehtaan takuu, että ei tarvitse moneen vuoteen murehtia niistä.
ULTRAKEVYT TELTTA
Projekti valitettavasti jäissä toistaiseksi, ei kuitenkaan haudattuna, joten palaan asiaan tulevaisuudessa.

Projekti jatkuu nyt ja vaatiikin näemmä koko ajan suunnittelua ja miettimistä.
Päätavoittena edelleenkin on keventää kantamusta ja siten jatkaa vaeltamista mahdollisimman pitkään. Sivujuonteena myös yritys tehdä maailman kevein kahdenhengen teltta, mutta ihmettelenpä, jos ei Ameriikan poijjaat ole jo moista tehneet.
Materiaali siis Cuben Fiber. Laminoitu purjeisiin kehitetty kuitu.
http://www.extremtextil.de/catalog/Fabrics/coated/Cuben-fiber-laminate-21g-qm::587.html
Päätin kasata sen ainoastaan liimalla ja liimaksi tulee yksikomponenttinen polyuretaaniliima, jonka lujuuden pitäisi reilusti riittää hommaan.
Teltan muoto tuntuu hiukan elävän koko ajan, mutta lähtökohtana kuitenkin jalkopäästään matalampi ja hiukan kapeampi harjateltta, johon mahtuu kaksikin nukkumaan, joten yhdelle tilat ovat riittävät.
Kriittisin paikka kestävyyden kannalta on teltan korkein kohta, jota sauva pitää ylhäällä, seuraavana kiristynarujen kiinnityskohdat. Lujuuslaskelmieni (mutu) mukaan näihin kohtiin pitää laittaa vahvistukset, jottei materiaali repeä tunturituulien riepotuksessa. Aine ei veny, joten asian kanssa on oltava tarkkana. Edelliseen telttaan lisätyt kuminauhat kiristysnaruihin toiminevat tässäkin hyvin.

Ahkio Lapland II
Nyt valmistui hiukan isompi n. 170 x 35/45 x 15 cm. 7.5 kg.
Muuten suurin piirtein edeltäjänsä kaltainen.
Irrallinen peite, jota voi käyttää alustana tai tuulensuojana yms.

KEVYTTELTAN OFF-SEASON-TESTI
Teltta tuli testattua syyskuun Sinetän matkalla kolmen vuodenajan olosuhteissa, joihin sitä suinkaan ei ole tarkoitettu, mutta joihin se näemmä jotenkuten kuitenkin soveltuu.
Sadetta oli parina-kolmena yönä ja pakkasta parina yönä.
Selvisin käytetyistä yhdeksästä retkipäivästä kuivin makuupussein, joten hiukan itse sopeutuen olosuhteisiin telttaa voi käyttää pienin varauksin myös syksyllä ja keväällä. Se taas käytännössä tarkoittaa lähinnä tuuletuksen pitämistä mahdollisimman suurena ja katon kuivausta yksikerrosteltan vakiovarusteisiin kuuluvalla imukykyisellä rätillä aina tarvittaessa. Parina aamuna katon kuivaus tapahtui ravistamalla kiteet alas pakkasyön jälkeen.
Olen myös keitellyt teltan absidissa pienellä liekillä, vaikka korkeus tuntuukin hiukan riittämättömältä siihen. Turvallisemmin sen kuitenkin tekee vetoketju auki ja keitin hiukan ulompana.
Edelleenkään ei suurempaa moittimista kamppeen toimivuudessa.

Ahkio Lapland
Hirveän inspiksen iski tänään, joten kaivoin ahkiolaudat jemmasta, sahasin ne muotoon ja ruuvasin kehikon kasaan. Keulasta tein hiukan tukevamman.
Seuraavana päivänä pohja ja jalakset paikoilleen.
Porailua, hiomista, väriä pintaan.
Seuraavaksi kuminauhat paikoilleen, jätin ylimääräisen kiepille korkeita kuormia varten, mittaa voi säätää yhdellä solmulla.
Myös vetoköysien pituus säätyy samoin.
Köysien kiinnityksessä päädyin läpivienti/solmu- ratkaisuun sen maastossa ylivoimaisen helpon korjattavuuden tähden. Epäilen myös, että köysi kestää pakkasessa lähes yhtä kauan, kuin esim. muovinen vesiletku. Läpivientiin voi tosin laittaa pätkän jotain kulutusta estävää letkuakin, joka lisää vetonarun ikää huomattavasti.
Putkiaisojen (kuten muidenkin aisojen) lisäys helppoa.
Valjaina käytän vanhan rinkan kantosysteemiä.

KEVYTTELTTATESTI SAREKISSA 8/2010
Testausolosuhteet eivät tänäkään vuonna vastanneet odotuksia.
Vain pari sadetta ja tuuliolosuhteet vallan huonot testaamista ajatellen.
Sadetta laitos kyllä pitää, mielenkiintoista olisi tietenkin ollut kokea kunnollinen kaatosade myrskytuulineen, olisi nähnyt mahdolliset puutteet ilmastointiaukkojen koossa ja sijoituksessa.
Tuuletus toimii kohtalaisesti. Heikkokin tuulenvire yöllä riittää pitämään sisäseinät kuivina. Tuulettomina öinä kattoon kertyy kosteutta, joka kannattaa aamulla ensin pyyhkiä pois (pieni tiskirätin pala), ennenkuin alkaa hipomaan päätään ja vaatteitaan kattoon. Lattialle asti ei noissa olosuhteissa juurikaan vettä kerennyt valua. Pisaroita on tietenkin yläosassa eniten, joten makuupussin alapäätä en saanut märäksi, kuin aivan olemattomasti yhtenä yönä.
Kovissa sopivansuuntaisissa tuulissa vettä ehkä tulisi ilmanpoisto-aukoista sisään, jonka vuoksi aukkoihin pitää laittaa tarrat niiden säätöä varten.
Tuulenkestävyys on tekijän arvioiden varassa ja luokittelisin sen kohtalaiseksi.
Kaikenkaikkiaan hinta-laatu-painosuhteeltaan erinomainen teltta sulanmaanaikana kevytvaeltajalle tunturiin, pyöräretkille, melontaan järville ja merelle.
Myöskään telttakiiloissa ei ollut huomautettavaa, ei minkäänlaisia ongelmia käytössä koko aikana, katkeamisia, tms.

Ilmaiset telttakiilat
Päätin kokeilla kotimaisesta raaka-aineesta valmistettuja kevytkiiloja osana settiä, kaikkia kiiloja ei tunturiolosuhteisiin voine po. aineesta tehdä, mutta etelän olosuhteissa toimii hyvin. Valmistus helppoa.
Kesto riippuu kehitysasteesta ja käyttäjästä, kyllästäen ikä tietenkin pitenee.
Helppo uusia, materiaalia lähes kaikkialla saatavilla, ei maksa mitään. Kun jättää yläpäähän hiukan paksumman osan kestää vähintäänkin saman verran kivellä hakkaamista kuin hiilikuitukin.
Etenkin yläosastaan litteäksi muotoiltuna pito on oikein hyvä. Voi myös tehdä eri muotoisia ja-kokoisia erilaisiin maastoihin.
Katajaa, (myös lehtikuusi voisi olla kestävää).
Narulenkillisen kiilan paino 5g kappale. Kiilan taittaminen poikki sisäkuivana vaatii kohtuuttoman paljon voimaa, “rutikuivana”kin lienee melko kestävä.
KOKEMUKSIA!
Tiukkaan peltomultaan huolimaton työntöyritys, ei uponnut, joten lipsahti poikki, helppo kuitenkin teroittaa uudelleen ja kotona tehdä uusi. Kivellä hakaten moista ei olisi tapahtunut. Luokittelisin kuitenkin edelleenkin luokkaan “käyttökelpoinen”.
Nyt 2014 pari hiilikuitukiilaa on jälleen menettänyt kärkensä, joten katajakiilasetti on kasvanut myös parilla, toimii riittävän hyvin.

Saderukkaset
Teltasta yli jääneistä pikku palasista tuli nopeasti helppotekoiset saderukkaset. Pitänee vettä jonkin aikaa kohtuullisesti.
Yläpuoli valkoinen 3000 mm. kämmen musta 5000 mm.
Saumoihin Silnettiä.
Tarvittaessa löytyy myös tarra- tai kuminauhaa ranteisiin kiristykseksi.

Spriikeitin
Pitihän tuota kokeilla, kun ei tällä hetkellä koville pakkasille sopivaa keitintä oikein ole.
Kovin homma tietenkin oli tyhjentää ne pari tölkkiä tunturipurojen raikasta, mutta kovin ponnistuksin…..
Tuollainen väkerrys siitä sitten tuli ja tuntuu toimivankin. Epäilisin kuitenkin polttoaineen säästämiseksi kaipaavan liekinsäädintä, joka onkin jo kehitteillä.
Hiukan epäilyttää moisen esineen käytännöllisyys, mutta sekin selvinnee kestotestissä kevään telttaretkien ja kesän pyöräretkien aikana.
Keitinosan painoksi tuli 9g, samalla tein uuden kattilan 17g.
Koko keittösetin painoksi kattilankansineen ja tukineen jäi 50 g.
Ensimmäiset kahvit keittelin ilman tuulisuojaa järven rannalla. Varmaan johtuen ohuesta kattilasta, vesi kiehui tosi nopeasti.
Trangiaakin on joskus tullut kokeiltua ja tätä nyt testanneena sanoisin, että kaasukeittimellä keitellään edelleenkin, ellei pakkanen pakota muihin ratkaisuihin, siltikään se ei välttämättä ole tällainen.

Kevytteltta: Tuulitunneli (Ensimmäinen telttani)
Tilasin Saksasta Extremtextilestä kangasta ym. tarpeellista.http://www.extremtextil.de/catalog/index.php
Piirustukset ja pahvinen pienoismalli 1:4 on tehty ja ompelu alkaa paketin saavuttua.
Vaellussauvoilla pystyyn.
Värivalikoima oli surkea, joten lopputulos on mustapohjainen, kirkkaansininen, ehkä lisänä valkoista absidissa helpottamaan teltassa lukemista ja muutakin puuhastelua. Suomen väreissä siis kuljetaan.
Kyseessä on yksikankainen yksiö absidilla, varustettuna maksimaalisen hyvällä tuuletuksella kosteusongelman minimoimiseksi. Avotunturissa viihtyvälle onneksi tuuli on siinä useimmiten apuna.
Teltan muoto on kankaan leveyteen suhteutettuna tietenkin onneton, joten kangasta joutuu tilaamaan paljon ylimääräistä, jos ei halua ylimääräisiä saumoja telttaan. Sadelahkeita, säärystimiä rukkasia, ym. kivaa tulee siis sivutuotantona väistämättä.
Tavoitteena oleva painon (Laserlite 1 250g) puolitus ei näillä kankailla ehkä aivan toteudu, mutta lähelle päästäneen kuitenkin. Huonommistakaan en lähtisi yksikerrostelttaa itselleni tekemään.
Paikallinen ompelutarvikekauppias suositteli neulaksi numeron 60 tai 70 neulaa, langaksi nylonlankaa #100 (liekö ukko ikinä itse ommellut mitään), polyesterilankakin käynee yhtä hyvin.
Samalla ostin tarranauhaa ja tulin siihen tulokseen, että kannattaa tilata kaikki tarvittava (Saksasta) samalla kertaa, tulee siten hiukan halvemmaksi.
Aikaa kun tuntuu kankaiden edelleenkin puuttuessa olevan, tein puutavarasta lattialle kehikon, siihen irrallisen pystyosan teltan harjaa varten ja narua jonka voi pingottaa teltan taitoksien kohdalle päädystä pystyosan kautta toiseen päätyyn.
Eli siis muotti, jonka päällä telttaa voi muotoilla sopivaksi.
Pudottamalla narut alas pystyosan päältä voi osat varastoida mahdollisimman pieneen tilaan erillään.
Joitain yksityiskohtia on vielä suunnittelupöydällä, esim ylös tuleva tuuletusaukko ja sen paikka pitää miettiä lopullisesti valmiiksi samalla kun oviaukko muotoutuu, joka sekin on vielä työn alla.
Kyseessä on aivan uusi toteutus, joka mielestäni on toteuttamiskelpoinen joko vetoketjulla, tai toimii myös tarranauhakiinnitykselläkin.
Viimenkin uudenvuodenaattona näin ikkunasta kun postinkantaja kävi kääntämässä keltaisen autonsa pihassani. Tietenkin luulin hänen tuovan kauan kaivattua pakettiani, mutta ajoikin pikimmiten pois. Oli sentään jättänyt postilaatikkoon lappusen, jossa luki, että on saapunut kirje, joka ei mahdu postilaatikkoon ja on noudettavissa klo. 15,00 jälkeen postista.
Aikaa siis oli, joten läksin hiukan koiran kanssa lumikenkäilemään Päijänteelle. Noin kilometrin päässä mulahdin jään läpi uimasilleen. Äkkiä ylös ja pois, koska kylmä kuulemma kangistaa nopeasti. No en kyllä huomannut vaikutusta, joten kellon jo ollessa riittävästi yli kolmen ajelin vielä postin kautta, jonne mainittu kantaja ei vieläkään ollut saapunut.
Siis kotiin ja vaihtamaan kuivaa ylle, syömään ja uudelleen postiin. Viimeinkin sain kankaat ja sillä aikaa oli myös saapunut uusi untuvatakkikin.

Tammikuu
Aloitin valmistuksen langan puolauksella koneeseen ja pohjakankaan leikkauksella 100 x 240 cm. palaksi.
Jalkopäähän pohjakankaan yläreunaan leikkasin n. 8×30 cm tuuletusaukon ja siihen sopivan palan verkkoa.
Reilunpuoleinen säätäminen koneen kanssa, että sain tikin kunnolliseksi, entiset säädöt (langan+aluslangan kireys ja tikin pituus) eivät olleet kovalle liukkaalle kankaalle ja langalle lähelläkään.
Saattaa vaikuttaa kokemattomuuskin ompeluhommissa (ei ikinä), mutta pääasiallisesti puutteellisesta yksityiskohtien suunnittelusta johtuen jalkopään tuuletusaukon hyttysverkon ompelujälki tuli hiukan tehdyn näköinen, onneksi aukko ulkoapäin on piilossa katseilta. Pitänee jatkossa panostaa suunnitteluun hiukan enemmän.
Vuorossa pohjan nurkkien sisäänotot ja niitten ompelu.
Kankaan ollessa nelinkerroin ompeleen ylälanka jäi sieltä täältä löysälle vaikka säätö oli tapissa. Hirveä ähinä ja harjoituspalojen ompelu jopa eri neulanvahvuuksilla, eikä mikään auta.
Ensimmäinen rulla lankaakin meni jo. Olin ostanut lisää lankaa toisesta liikkeestä ja kun vaihdoin rullan, loppuivat ongelmat sillä hetkellä. POLYESTERI-lankaa! Nailoni ei toiminutkaan näitten kankaitten ja tämän ompelukoneen kanssa. Siirsin sen korjauslangaksi käsinompeluun reissuilla.
Ompelin nurkat, niihin nauhalenkit pohjan kiristystä varten ja tein pienet sisäänotot ja myös nauhalenkit keskelle pitkää sivua sauvojen alapäätä varten. Pohja on valmis.
Kävin pesualtaalla testaamassa kuinka paljon yksi nurkka vuotaa.
Sauman suora osa ei vuotanut yhtään 10 cm. syvyydessä, nurkan alapää hieman, joten mukaan tilattu silikoni ei mene hukkaan.
Jotta elämä ei aina olisi liian helppoa!
Otin päällyskankaan esiin ja aioin alkaa muotoilla sitä muotin päälle, kun huomasin sen olevan aivan jotain muuta mitä tilasin.
Laitoin sähköpostia Saksaan asiasta ja jään odottelemaan vastausta, kunnes tulevat takaisin töihin Loppiaisen jälkeen.
To. 14.1. tuli meili ja sovimme, että oikea kangas lähtee samana päivänä.
Olivat varmaankin laittaneet väärän (paremman) kankaan, koska tilattu väri oli lopahtanut ja ajatelleet, että kyllä se perähikiälle kelpaa. En hyväksynyt ideaa.
Tuli siis pakollinen värin vaihto, valkoiseksi. Mikäs siinä, onpahan valoisampi lukea ja hommailla. Minulle ei nuo värit paljon vaikuta.
Halusi nihilisti vielä kuitenkin väärän palan takaisin.
Arvo 34.65 € miinus postimaksu 6.20 €, siitähän jää vielä Martinille 28.45 €:n pala, nuuka saksalainen!
Ti. 19.1. putkahti sitten lopullinen kangas postilaatikkoon.
Virittelin muotin olohuoneeseen, merkkasin päälliseen strategiset kohdat ja leikkelin sen muotoonsa. Ompelin vielä pohjan ja yläosan “takaseinän” puoleiset pitkät sivut yhteen.
Kangaslaadut ovat erittäin liukkaita ja hankalia pyöritellä telttasaumaksi, koska esikiinnitystä neuloilla ei voi tehdä.
Myös sauma on liian pitkä ommeltavaksi päästä-päähän, kannattaa aloittaa keskeltä.
Seuraavaksi ompelin sitten pohjan päädyt kiinni päälliskankaaseen, harjan ompelu ja sitten olikin jo koepystytys kävelysauvojen varaan vuorossa
Teltaltahan se piru sittenkin alkaa näyttää ja sisäänkin mahtuu sopivasti. Leikkelin absidin kohdalle tulevan sisäseinän palasen ja piruuttani laitoin kankaat keittiövaakaan, paljon siitä ei enää kamaa puutukaan (pari siivua, hyttysvekko, pari vetoketjua), näytti 520 g. lopullinen paino lienee jossain 600gramman vaiheilla, toivottavasti mieluummin alle, kuin yli.
Pyykkipojista sain hiukan pitelyapua saumojen pyörityksessä, jälki ei siltikään ole “tehdaslaatua”, mutta kelpaa kyllä minulle.
Ompelin sisäseinään ison hyttysverkonpalasen, vetoketjut ja koko roskan kiinni päällyskankaaseen ylhäältä.
Seuraavaksi viimeistelin päällyskankaan molemmat päädyt taitoksin ja kiristyslenkein, että saan seuraavalla pystytyskerralla teltan kunnolla pystyyn ja kireälle sisäseinänpätkän ja päällyskankaan etuseinän yhdistämistä varten.
Toinen pystytys mahdollisimman lähelle oikeaa asentoa etupuolen mitoittamista varten, samalla kuva:
Sauvojen välissä oleva pahvihylsy ei ole lopullisessa suunnitelmassa mukana, vaan tilapäisenä pystytysapuna korvaamassa naruja.
Kuvassa teltta takapuolelta.
Suurin osa absidista rakentuu lähes koko teltan ympäri kiertävästä päälliskankaasta. Noin metrin verran (alapään mitta, yläp. 10 cm.) piti ainoastaan lisätä kangasta oviaukon seutuville, ylimääräisiä saumoja ei siis oikeastaan tule kuin yksi. Ompelin jatkopalan kiinni sisäoven vetoketjun viereen, toinen reuna rajoittuukin oviaukkoon, jonka alunperin suunnittelin ilman vetoketjua, mutta joka perusteellisen pohtimisen jälkeen muuttui tunturituulien tuiverruksessa kuitenkin vetoketjulliseksi.
Nyt hässäkästä puuttuu ilmanpoistoaukko verkkoineen, absidin vetoketju ja alapään mitoitus ja käännökset, joita varten teltta pitää vielä kerran pystyttää, että pituus tulee mahdollisimman tarkkaan maanrajaan, on sitten kivempi keitellä myrskyssä tuulensuojassa.
Siinä vaiheessa saan varmaan etupuolenkin kuvattua ja ehkä hiukan yksityiskohtiakin.
Lomaakin vähän välillä.
No en sitten vielä saanu kuvattua.
Absidin alapään kuitenkin mitoitin ja ompelin taitokset ja kiristyslenkit kulmiin.
Piti vielä hommata Shelbyltä Oulusta vetoketjua metritavarana, kun ei paikallisista liikkeistä oikein tahdo löytyä sopivaa kamaa. Myös kiinnostus ostamiseen on kadonnut pikkuhiljaa asioinnin myötä, suhtautuvat arvon rouvat vallan ylimielisesti nippeleitä ostavaan miesasiakkaaseen, minun puolestani pitäkööt perkele tunkkinsa!
Kaveri kävi ketjun ja lukot ja laittoi kirjeessä tulemaan, oli jo seuraavana päivänä laatikossa.
Vetoketjutkin sain ommeltua suurempia vastoinkäymisiä kokematta. Yksi ylimääräinen kiristyslenkki absidiin samalla vaivalla. Sitten suunnittelemaan ilmanpoistoaukkoa absidin yläpäähän ja vaikea ompeluhommeli sen kanssa, yläpää jopa käsin ommellen, kun kone ei enää mene lähellekkään huippua useiden kankaiden ollessa moninkerroin nauhalenkin ympärillä. Absidin alareunaan leikkasin parin sentin kaistaleen vanhasta Karrimatin makuualustasta pitämään tuuletusaukkoa kunnolla auki, myös yläpäässä moisesta olisi apua. Ehkä vielä tarranauhaa säätöjä varten.
Nyt ei ole jäljellä enää, kuin pieniä finistelyjä.
Korkeutta on hiukan jäykempiselkäisellekin, n.110 cm.
Lisäsin pätkät kuminauhaa kaikkiin kiristyspisteisiin, antaa hiukan liikkumavaraa kiilanpistoon ja antaa hiukan anteeksi lämmönvaih-teluille.
Toisen tuuletusaukon, kuminauhojen ja parin narunpätkän lisäämisen jälkeen teltta painaa n. 700g, suojapussi 20g ja kiila/narupussi 90g.
Kokonaispaino siis noin 810 grammaa.
Teltan harjan lenkkien kiinnitys sauvoihin onnistuu melko hyvin sauvojen omilla tarranauhoilla, joten niiden kiinnitykseen ei tarvinne syventyä jollei käyttökokemukset tuo tarvetta sellaiseen.

Materiaalit
Metritavarana, ainakin kankaat saa tilattua puolille metreille.
Nylon PU-käs. 90 g/qm, min. 5000 mm, lev. 160 cm.
Ripstop Nylon silikon/PU-käs, 55g/qm, 3000 mm, lev 150 cm.
Hyttysverkko 25g/qm Polyamid 155 mash/qcm, ultraleicht.
Saumasilikonituubi.
Polyamidinauhaa 10 mm.
Kuminauhaa 3mm.
Suomesta lisäksi: Neuloja, lankaa, tarranauhaa, vetoketjut vetimineen.

Kokemuksia
Huhtikuussa ensimmäinen pystytys ulos kunnolla vaellussauvojen varaan. Seisoo aivan kohtalaisen oloisesti kangas kireänä juurikaan lepattamatta poikittain autotallin ja talon välisessä tuulikujassa.
Heti tulee mieleen että kovassa tuulessa ei kannata pystyttää leveintä, eli suht. pystyä takaseinää tuuleen päin, purjepinta-alaa on paljon. Kaikki muut sivut kestävät tuulta huomattavasti paremmin, kapea maasta asti nouseva jalkopään suunta varmaan parhaiten.
Sovituskäynti sisällä antaa huomion, että yläpään ilmanpoistoaukko jää käytännössä aivan liian pieneksi, joten siltä osin on vielä hommia edessä. Kankaat painuvat toisiaan vasten aivan eri tavalla kuin piirustuslaudalla. Muutaman käyttökerran jälkeen on helpompi muotoilla aukkoa sopivaksi, mikäli tarvetta on.
Sitten jäämmekin odottelemaan reipasta kaatosadetta.
”Normaalin” sateen jälkeen ei pisaroita näy teltan sisäpuolella, kaatosadetta ei vielä kuulu.
Kosteutta yön aikana kertyy ihan reilusti, joten tuuletuksen lisäämiseksi tein toisen, paremmin toimivan poistoaukon teltan takaseinään.