Makuualusta

Makuualustana olen aina käyttänyt solumuovia sen keveyden, kestävyyden ja mikseipä ehkä myös hinnankin vuoksi.
Kipeällekin selälle toki pehmeä ilmapatja saattaisi olla mukavampi, mutta sekään asia ei ole aivan niin suoraviivainen kuin voisi kuvitella, monet selkäänsä potevat pitävät kotonakin kovemmalla nukkumisesta. Minulle olisi tärkeintä, että selkäranka olisi mahdollisimman suorassa.
Lisäksi se mitalin toinen puoli, eli rinkan painon nousu on paljon pahempi haitta poiskuluneiden välilevyjen omistajalle, kun edelleenkin rinkan pitäisi vuosi vuodelta vain hiukan keventyä, jos vaelluksia vielä aion tehdä.
Useimmiten maastosta löytyykin pienen etsimisen jälkeen hyvinkin sopivanpehmeä sammaleikko tai heinäpatja, jossa on yllättävän hyvä nukkua.

Nyt kuitenkin tämän kesän reissujen kallioisten ja kivisten teltanpaikkojen pelossa tein pienen tuunauksen makuualustaani. Minulla oli kaapissa sellainen vanha kunnon Karrimatin alusta, jota olin viilaillut niin moneen kertaan, että viimein se alkoi olla jo liian pieni nukkumiseen. Pätkäisin siitä metrisen palan ja tein nahkapaskalla sen täyteen parikymmenmillisiä reikiä sentin puolentoista välein, oletuksella, että se joustaa paremmin ja on siten pehmeämpi pyöriä sen päällä. Liimasin sen reunoistaan kiinni Liquisolella omaan alustaani ylävartalon kohdalle.
Paino nousi huimasti kolmanneksella (220g -> 340g), toivottavasti mukavuus lisääntyi saman verran. Varmaan se myös on hiukan lämpöisempi.

alusta

Ja todellakin se on pehmeämpi makuuhuoneen lattialla tehdyssä testissä kyynärpään ja lonkan alla tuntuu selvä ero yhteen solumuovipatjaan verrattuna.
Karrimat oli aikoinaan muutenkin ainakin mutulla mitaten paljon pehmoisempi ja lämpimämpi (ja myös painavampi), kuin nykyiset solumuovipatjat.