2017 6. Skibotn

Vanha mieliharmi siinä kylän eteläpuolella taas esillä ja työn alla, jos vain säät suosisivat tällä kertaa.
 Tunturit joen rannalla - luminen tunturi Middagsfjellet lumiset tunturit huippu huiput Lappi maisema tunturimaisema mänty männyt rantamännyt puu puut taimi taimet joki Skibotnelva joenranta rantahiekka aurinkoinen kevätpäivä auringonpaiste kevät kevättalvi
Tilanne 25.04.2017  20:05:24

Lunta ainakin on kesäkuun alkupuolella aivan liikaa nousta tunturiin, toivottavasti edes pilvet antaisivat armoa, tai jos ei niin jääköön sitten edelleenkin listoille ja haaveeksi. Loppukesästä voisi vaikkapa yrittää uudelleen.
WEBKAMERA
Lumitilanne ensimmäisen oletetun yöpymispaikan korkeudella (n. 500 m.) on nyt tuollainen, vaan lähtöpäivä on vasta joskus viikolla 23, joten ei hätää.

On outoa kun samat tavarat samoilta listoilta kerää aina seuraavalle retkelle mukaan ja arvioi, että mitä jaksaa kantaa minkäkinlaiselle reissulle, niin aina poikkeuksetta painoa on pari-kolme kiloa liikaa.
Nyt olisi luvassa raskasta ja jyrkkää nousua ”loppumattomiin”, mikä tarkoittanee käytännössä parina ensimmäisenä päivänä, eli rinkan pitäisi olla mahdollisimman kevyt. Ainakin pari kiloa on mielestäni liikaa painoa, eikä mitään ylimääräistä ole tietenkään mukana, kun kaikki ylimääräinen on karsittu jo vuosia sitten pois!
Aluksi oltiin kymmenessä kilossa, listan ensimmäisen läpikäymisen jälkeen yhdeksässä ja puolessa kilossa, sitten pitikin tehdä oikein päivittäinen suunnitelma ruokatavaroista, parin varapäivän keralla, jolloin päästiin karvan alle yhdeksään kiloon. Ruoka on asia, jota aina jää turhan paljon, mutta koskaan en uskalla vähentää sitä reilummin, koska jos…..jne.
Muutamia tavaroita on sentään keventynytkin, esim. keitin ja kamera, toisaalta aivan kuin salaa myös jotain muuttuu painavammaksikin, kuten puhelin, jossa on nyt myös suojakotelokin mukana.
Jotain turvavälinettäkin pitänee varoiksi ottaa mukaan, kun lunta ja jäätä on reitillä tiedossa, siitäpä niitä grammoja jo kertyykin äkkiä.
Lopuksi kuitenkin luovuin jääraudoista, koska jäätiköt on kuitenkin vielä lumen peitossa, joten hakulle on enemmän tarvetta ja käyttöä, rinteessä kovalla lumella saa hakattua askelmia jäärautojen puutteessa ja varmistettua luisumisia ja kaikenlaisiin lumi ja jääaskareisiin se on pistämätön kaveri yksin liikkuvalle, heh….viimeksikin hakkasin viimeisenä iltana teltankiilojakin sillä jäiseen maahan, kun ei kiviä ollut näkyvillä.
Enempää painoa ei liene rinkasta nyt pudotettavissa, mutta onneksi noista varusteista on päällä/käytössä varmaankin reilun kilon verran, joten rinkan painoksi jää sitten loppujenlopuksi reilusti alle kahdeksan kiloa, joka on kyllä itsellekin vielä aivan siedettävä lukema.

Kivistä puheenollen, on tullut nyt vanhemmiten tavaksi kanniskella muutaman kilon kivireppua tuossa lähistöllä harjun rinteessä muutaman kerran viikossa sauvojen kanssa ylös-alas aina ennen vaellusta, myös kilon nilkkapainot ovat usein mukana, kun se rinkan kantaminen sitten äkikseltään tunturissa on tullut vuosi vuodelta aina vaan vastenmielisemmäksi touhuksi. Auttaa huomattavasti sopeutumaan rinkan tuottamaan tuskaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että jouduin siirtämään lähtöä vielä muutamalla päivällä aikaisemmaksi, josta johtuen lumitilanne on kohteessa melko huolestuttavan oloinen. Jo 3.6. pitäisi alkaa könyämään maastossa. Lunta riittää ja nyt riippuukin täysin lumen olomuodosta tuleeko hommasta mitään, vai siirrynkö suosiolla rannalle keräilemään simpukoita. Yllä olevasta nettikameran linkistä näkee, että sillä korkeudella on nyt noin 50% maastosta vielä lumen peitossa.

Maastoon
Lauantaina aamulla ajelin tunturin juurelle pienen soramontun reunaan, josta jatkoin männikössä rinkka selässä kohti rinnettä, jolle nousureitin olin mielessäni kuvitellut.
Sopivannäköisestä kohdasta käänsin kulkusuunnan vinosti rinteeseen, joka olikin niin jyrkkä, että rinkka selässä ei menoa siitä suoraan ylöspäin viitsinyt edes ajatella.

Reitti

Haittoina rinteessä oli sammaleisten kivikoiden lisäksi alaosan tunturikoivikko ja kuolleet puut pitkinpoikin rinnettä, onneksi ylempänä se harveni ja loppuikin jossain vaiheessa, pari hankalaa puronuoman ylitystä, toinen luminen ja toinen jyrkkä ja kallioinen, muutama pitkä pahta rinteen alaosassa josta ei päässyt ohi kuin kiertämällä ne ja ylempänä sitten alkoivat lumikentät, joiden kulkukelpoisuus oli etukäteen mietityttänyt kaikkein eniten, mutta jotka sitten osoittautuivatkin onneksi suhteellisen kulkukelpoisiksi upottaen vain 10-30 senttiä ja sen pinnan alla piilossa olevan esteen kohdalla yleensä tuli sitten se haarahumpsahdus.
Lumikenttien alapuolella oleva maa oli jäässä pintaa myöten, joten jyrkimmissä kohdissa ei kengän alla ollut pitoa yhtään, oikeastaan jääraudat olisi pitänyt ottaa käyttöön, mutta laiskuuttani nykäisin hakun avulla ohi pahimmista töppyröistä, joita onneksi olikin vain muutamia.

Lumeton leiri, hyvä leiri

500 korkeusmetrin yläpuolella puiden loppuessa ja rinteen loivetessa tuuli lienee pyyhkinyt talvella lunta enemmän liikkeelle ja maasto muuttui osittain lumettomaksi alueeksi jolta etsin tasaisen läntin teltalle yöpymistä varten.

Teltta pystyssä

Telttaa pystytellessä huomasin että routa on vielä lähes aivan pinnassa ja tikutkin joutui työntämään aivan vinoon pintaturpeeseen, mutta toivoin että osittain kaksikerroksinen solumuovini riittäisi tilanteeseen.
No eihän se aivan riittänyt, vaikka puinkin illalla varoiksi ylimääräisen vaatekerran päälle, jolloin yläpuolella oli kyllä lämmintä, mutta alapuoli silti hohkasi hiukan kylmää, joten yö meni vähän pyörimiseksi, mutta kaikesta huolimatta, tai ehkä siitä johtuen heräsin vasta puoli kymmeneltä.

Paikalliset menossa Reindaleniin

Aamu oli kylmä ja tuulinen, pilvet olivat alhaalla, näkyvyyttä noin sata metriä.
Lumitilanteen takia olisin voinut jatkaa eteenpäinkin, riittävän makuualustan puutteen vuoksi reissun olisi voinut tehdä jotenkin, mutta ei innostanut hirveästi, teltanpaikkojakaan ehkä ei juurikaan olisi löytynyt, joten itseseisova teltta näin lumisiin olosuhteisiin olisi hyvä valinta. Toki teltassa voi nukkua sitä pystyttämättäkin, siitäkin on kokemusta ja sateetkin olisivat varmaan tulleet lumena alas.
Suurin ongelma kuitenkin oli sää. Parin päivän korkeapaine olemassaolostaan huolimatta antoi pilvien roikkua sitkeästi kiinni huipuilla ja ennusteesta huolimatta se myös loppui liian lyhyeen. Tämä reissu valitettavasti taas kerran oli sellainen joka piti tehdä aikataulun mukaan, joten säitä ei juurikaan voinut säädellä, joten reissu olikin sitten paketissa.
Olisin tietenkin voinut käydä huiputtamassa lähimmän huipun sadan metrin näkyvyydellä, mutta jostain syystä se ei sytyttänyt innostusta liekkeihin. Olisin voinut myös käydä tutkimassa Middagsfjelletin molemmin puolin olevia mielenkiintoisen näköisiä laaksoja, sadan metrin näkyvyydellä, sekään ei vaan jotenkin innostanut.
Toki olisin voinut myös yrittää suunnistaa koko 30 km:n pituisen reitin sadan metrin näkyvyydellä, mutta kyllä siinäkin jää elämykset melko sumuisiksi, jos yleensä selviää perille, reitillä ei ole montakaan kohtaa, joista pääsee ehjänä alas ja sitten ne kohdat vielä pitäisi tarvittaessa löytääkin.
Enkä voi jäädä makailemaan paikalleenkaan, istuksimaan, tai viettämään telttaelämää selkäni takia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäikin sitten pakata kamat ja lähteä takaisin alas.

Puoleensavetäviä huippuja

Projekti jatkuu toivottavasti elokuulla ja toivottavasti myös hiukan korkeammalla olevien pilvien suosiollisella avustuksella.

Seuraavana päivänä suunnistin kuitenkin optimistisesti ylöspäin ryssäntietä (Bollmannsveien) kohti Falsnesfjelletiä melko paksupilvisen taivaan alla, mutta jo parinsadan korkeusmetrin jälkeen alkoi sade ja käännyin suosiolla takaisin alaspäin.
Loppureissu menikin sitten paitsi valokuvaamisen merkeissä sivuteitä ja käymättömiä paikkoja kierrellen, myös sen sateen raahaamisessa mukana Suomen puolelle. Vielä seuraavanakin päivänä se tuli synkkänä pilvirintamana kohti etelää pitkälle Tornionjokilaaksoon saakka.

Pari tankillista sain ajettua bensan keskikulutuksen tasan neljään litraan, joten reissun kulutkin jäivät 150 euron paikkeille parin kahvitauon myötä.
(Yläpään ennätys kulutukselle on toistaiseksi 5,7 litraa, ehkä taitavasti yrittäen pääsee kuuteenkin.)