2017 4. Kilpisjärvi

Viime vuonna oli niin hauskaa hiihdellä yksin rauhallisesti paljolti tasaisia järvenjäitä myöten kohtuullisen hyvissä keleissä, että kyllä tänäkin keväänä pitänee tehdä jonkinlainen pieni muutaman päivän hiihto/ahkioreissu Kilpisjärveltä alkaen Norjan puolelle, ehkäpä luoteen suuntaan tällä kertaa.

Breidalen

Yhden pudonneen siipimutterin laiton ja vetoaisojen alapään kiinnitysten parantelun jälkeen ahkiokin on etistäkin paremmassa kunnossa.
Myös kuorman keventelyyn panostin hieman ja viitisen kiloa ylimääräistä kamaa lähtikin listalta pois, joten nyt lähtöpaino lienee siinä kolmenkymmenen kilon huitteilla. Talvivarusteita en ole koskaan mitenkään erityisesti kevennellyt, kun en ole tuota talvitelttailua etenkään nykyvuosikymmeninä enää juurikaan harrastanut, mutta jo pienillä valinnoilla olemassaolevista ja mukaan otettavista tarvikkeista sai muutaman kilon helposti pois, vaikka toisaalta teltta vaihtuikin olosuhteiden pakosta isompaan ja painavampaan (3h -> 4h /3340 g). Pientä telttakuumettakin jo kerkesin potea tuossa yhden päivän ajan, kun katselin mitä olisi lähistöllä tarjolla, mutta yhden kilon painonpudotus ei riittänyt ostopäätöksen tekemiseen, kun ei näiden talvireissujen jatkuvuudesta todellakaan ole kovinkaan suuria takeita.
Loppujen lopuksi pudotin kuitenkin hiukan reilun kilon teltankin painosta pois, kun päätin jättää sisäteltan kotiin kokonaan (3340 g -> 2280g.). Hyttysiä ei vielä liene liikkeellä ja lämpötilankaan takia ei enää näin alkukesästä sisätelttaa tarvitse, talvimakuupussikin jää kotiin, puolentoista kilon välikausipussilla jälleen liikkeelle. Ahkiopeitteenä oleva kevytpeite/taukotuulisuoja siirtyy monikäyttöisesti yöksi teltanpohjaksi.  Kosteus myöskään ei liene ongelma yksin 4-h. kupolissa, kunhan tuuletuksen pitää edes jonkinlaisena. Lisäsin kiinnitysnarujakin vielä pari, joten nyt niitä on jo kahdeksan ja lisäksi helman kiinnityslenkkejä seitsemän, luulisi pysyvän paikallaan. Tein vielä kaikille lumikiilatkin.
Taisipa tuolla tempulla ahkio keventyäkin jo kunnolla alle kolmenkymmenen kilon.

Markos-Malla

”Omituisin oivallus” mikä lähtee myös tälle reissulle mukaan on kylmälaukku. Sen lämpötilaa tasoittava vaikutus oli kovasti hyödyllinen suurien kevätlämpötilaerojen (viime vuonna n. -18 – +12) tasoittajana. Mm. ruoat, vedet, kaasut, lääkkeet ja miksei akutkin mahtuvat sinne paremmin, kuin omiin liiveihin. Osa viilenemään, toinen puoli pakkasta pakoon. Jo laukussa sisällä olevat tavarat pitävät lämpötilan melko tasaisena, eikä pikku hienosäätökään ole vaikeaa mukana olevilla välineillä. Lämpömittari mukana tekee asiasta jo lähes tieteellistä.

SÄÄENNUSTE

Lumensyvyys:
6. 4. 133 cm.
9. 4. 129 cm.
15.4. 125 cm.
18.4. 126 cm.
 3. 5. 123 cm.

Tilitys

Huhtikuun 23 päivänä ajelin Ropille jossa yövyin.

 Ropin Pirtti - Ropin Pirtti kahvio leirintäalue matkailuyritys rakennus hirsirakennus terassi luminen piha kevät kevättalvi lunta lumi auki avoinna

Seuraavana aamuna sitten auto parkkiin retkeilykeskuksen rantaan ja kymmenen maissa ahkion keula kohti pohjoista. Kävelin törkeästi kelkkareittiä rajalle asti, vaan eipä siinä sunnuntaiaamuna ollut minkäänlaista liikennettäkään, vasta iltapäivällä kuului ensimmäiset pörähdykset.

 Koiravaljakot Saanan juurella - Saana tunturi Saanatunturi järvi Kilpisjärvi jäässä lumi lunta luminen maisema tunturimaisema koiravaljakko koiravaljakkoajelu jäällä talvi talvinen Lappi

Reissusta tulikin sitten jonkinasteinen merkkipaalu, kun poistullessani päätin laittaa ahkion myyntiin ja lopettaa talvitelttailut kokonaan.
Jo lähtökohdat olivat huonot, kun terassin katontekohommissa heti ensimmäisten pystypaalujen kanssa näpertely sai selän taas entistä kipeämmäksi, eikä ykkösauton kesärenkaiden vaihto suinkaan parantanut tilannetta.
Ensimmäinen yö maastossa osoitti, että lumilapiokin on pahan väline ja ainakin talviteltassa pitäisi nykyisin ehdottomasti olla seisomakorkeus. Paikoin hangessa oli niin kova jääkerros, että muovilapiolla siitä ei päässyt millään läpi, ainoastaan hyppimällä itse sai kerroksen murrettua.

 Ilta tuntureilla - ilta iltahetki hämärä iltahämärä yö tulee maisema tunturimaisema auringonlasku iltarusko Lappi tunturi pilvet

Hiihto sentään sujui jotenkuten, vaikka tänä talvena se käytännössä muuten jäi väliin kokonaan, joten jatkoin vielä eteenpäin koska kelit kuitenkin olivat loistavat, pieni myötätuuli ja aurinko porotti siniseltä taivaalta. Laskeuduin jyrkkää rotkoa pitkin laaksoon, joka vei Roggejärvelle (kolmisen km. Didnon parkkipaikalta länteen). Siellä oli joku (kalamies?) laittanut kupolinsa pystyyn sen eteläreunan merkatun sulan osan lähelle. Lumiharkoista tehty tuulimuuri valmistui juuri ja vessakin oli jo pystyssä. En viitsinyt koukata kyselemään joutavia, kun ei morjestustakaan tullut sieltäpäin, joten ajattelin ukon haluavan olla rauhassa.
Järven pohjoispäässä tein kuitenkin päätöksen, että alkuperäinen suunnitelma kiertää rengasreittiä tuntureiden ympäri oli korkeuseroineen nykykunnolleni liikaa ja aloin kaartaa oikean kautta takaisinpäin. Samalla alkoi selvitä itselle sekin totuus että tällainen rymyäminen sopii paremmin nuoremmille ja eritoten terveemmille. Tasaisemmalla hiihto toki jotenkin vielä sujuu, mutta kun luonto vetää edelleenkin pahasti rinteille. Tosin jo tasaisellakin olevat pikku lumidyynit saivat välillä kiroilua aikaan, kun ahkio aina antaa sellaisen jälkeen pikku töytäisyn selkään.
Loppupäivä ikävää ylämäkeä siksakkia ylös-alas vasemmalle oikealle vei hiukan mehuja, mutta näemmä ainakin jaloissa vielä hiukan voimaa riittää.

 Ahkionvetäjän painajainen - luminen tunturimaisema Lappi ylätunturi paljakka talvi kevättalvi kevät keväinen maisema aurinkoinen kevätpäivä auringonpaiste tunturi lumiset tunturit laakso rinne huippu tunturinhuippu huiput lumi lunta kivi kallio kivet kivikko sulaa

Löin teltan harjanteen suojaan noin 600:n metrin korkeuteen ja siinä oli vaikeuksia saada alusta tasaiseksi nukkumakuntoon, kun lapio oli muovinen ”leikkikalu” autolapio.
Yritin mitoittaa päivän siten, että jo seuraavan päivänä olisin takaisin autolla ja melko raskaan viimeisen päivän jälkeen näin olikin.
Mietin mihin menisin yöksi ja lopputulemana ajelin Skibotniin meren rannalle ja vietin siellä rantalomaa yhden yön verran. Pakkasyö, mutta ei lunta ja ulkoteltan helmat kymmenisen senttiä maasta ylhäällä, sisäteltanhan jätin kokonaan kotiin, onneksi ei pahemmin tuullut.

 Tunturit joen rannalla - luminen tunturi Middagsfjellet lumiset tunturit huippu huiput Lappi maisema tunturimaisema mänty männyt rantamännyt puu puut taimi taimet joki Skibotnelva joenranta rantahiekka aurinkoinen kevätpäivä auringonpaiste kevät kevättalvi
Kuvassa kylän eteläpuolella oleva tunturiryhmä, jonka huippujen rengasreitille ajattelin yrittää könytä kesäkuun alkupuolella lumitilanteesta huolimatta. Kuvan keskellä olevan Keskipäivänvaaran alarinne näyttää lähikuvissakin jyrkkine kalliopahtoineen hankalalta, mutta josko siitä jonkinlaisen reitin ylöspäin löytäisi, mitään takeita ei ole. Joidenkin laskettelijoiden olen kuullut siitä lumisena aikana menneen ylöspäin.

Aurinkoa vastaan olin suojautunut aurinkolaseilla, aurinkovoiteella, putkihuivilla ja suojakertoimella varustetulla huulivoiteella. Ensimmäisenä päivänä kotona alkoi huuliin nousta rakkuloita, ne turposivat ja pian olikin syöminen tuskaa. Nyt viikon jälkeen tilanne on hallinnassa ja varmaan parin-kolmen päivän päästä normalisoituu lähes ennalleen. Turha tulla sanomaan, että huulirasvoissa on suojakertoimia, ei niissä kuitenkaan ole ja jos onkin niin ne ei kuitenkaan suojaa herkempinahkaista!
Tuo kolmen päivän ja kolmenkymmenenviiden kilometrin lenkki oli tähän tietoon viimeinen talvireissu, jollei muutoksia kuntoon tule. Pahoin pelkään että tulee, mutta väärään suuntaan.