2015 6. Pyöräretki

Alustava sunnitelma on kiertää Haltin ympäri pyörällä. Asfalttia pitkin tietenkin, matka lyhintä reittiä pitkin taitaa olla noin 750 km. Hyväkuntoiselle alle viikon reissu, eläkeläisten osasto varaa siihen noin kymmenkunta päivää ja jos se ei riitä sitten menee vähän kauemmin. Etenkin jos sattuu useampia sadepäiviä matkaan.

Treenit (joulukuun alku 2014)
Vuoden 2014 pyöräilyt jäivät kevään lupaavasta alusta huolimatta alle viidensadan kilometrin, koska pitkää pyöräretkeä ollut ollenkaan ohjelmistossa ja kun kävelyreissuja tuli enemmän, niin liikkuminen kotonakin oli pääasiassa kävelypainotteista.

Kunnonkohennus kesän 2015 ensimmäiselle Lapinreissulle alkoi joulukuun 2014 alkupuolella kahdella viiden kilometrin reissulla paikallisen Shellin baariin päiväkahville. Kaloreiden puolesta varmaan tuli viinereistä takkiin, mutta pääasiana onkin aluksi totutella taas kunnolla satulaan, kuntohan tulee sitten siinä ikäänkuin ilmaisena sivutuotteena.
Ennen joulua kävin vielä pyöräillen viemässä mopon kilven pois tarpeettomana. Sillä tekosyyllä sain mittariin 25 km. lisää pikku sateessa, joka ei tosin juurikaan kerennyt kastella.
Hauskasti on ylämäkeä molempiin suuntiin käytännöllisesti katsoen 2/3 matkasta kun tästä ajaa Jyväskylään ja takaisin (siis ajallisesti mitaten). Paluumatkalla jo huomasi tulevan myrskymatalapaineen melko reilun vastatuulen vaikutukset surkeissa lihaksissa ja ajoajassa.

2015
Tammi- ja helmikuu menivät ja maaliskuun teitä sulattavat aurinkoiset ilmat antoivat odottaa itseään. Lähes maaliskuun alussa viikolla 10 sitten päätin aloittaa vuoden 2015 pyöräilykauden väkisin, vaikka räntää räpsikin välillä taivaantäydeltä.

Tallista löytyy neljä pyörää, kaikissa kesäkelille tarkoitetut kumit, joten melko lyhyitä olivat ensimmäiset lenkit, nyt viikolla 12 on 140 km.takanapäin. Pitänee kuitenkin edetä melko varovasti kun talven hiihdot ja kävelylenkitkin keskeytyivät erinäisiin liikuntatieteellisiin ongelmiin, toistaiseksi pyöräily ainakin onneksi vielä sujuu jotenkin.

Hiukan lumikelejä välillä ja taukoa pyöräilyyn, mutta nyt pikku lenkkejä kuitenkin taas. On vko. 15 pääsiäisen jälkeistä elämää ja mittarissa vasta 170 km.
Varsinaisesti treenaamisesta ei voine puhua, mutta tämä on ehkä jonkinlaista kunnon ylläpitoa liikkumattomuuden ja kipujen välimaastossa.

Viikolla 18 perjantaina täyttyi 325 km. Kuntokin on jo hieman kohonnut ja satulassa voi istuskella hieman pitempäänkin.
Säät on olleet kylmähköjä ja sateisiakin, mutta pikku lenkkejä tehden homma kuitenkin etenee.
Hieman takapotkua tuli muutamaksi päiväksi autojen renkaanvaihdon seurauksena tulleesta kyynärsauvojen avulla liikkumisesta, mutta pienet hidasteet eivät yleensä ole vaikuttaneet lopputulokseen ennenkään.
Viikolla 19 ylittyi 350 km. Kolme viikkoa aikaa lähtöön.
Kävelyongelmatkin alkavat onneksi olla jo takanapäin.
Muutamia varaosia pitänee seuraavaksi hankkia mukaan ja kohtahan sitä voi jo alkaa pakkailemaankin.
Viikko 20 ti. 365 km. Ajeltiin hiukan huonompia teitä ja huomasin taas kerran että asfalttipyörällä ja nyt jo täyteen pumpatuilla renkailla (5 bar) ei olisi kannattanut, munuaiset hyppi korviin ja selkää säästäen oli pakko ajella ykkösellä, paitsi pehmeät kohdat kävellen.
Aloin myös sitten miettimään pakkausasioita, keräilemään laukkuja huoneeseeni ja jakamaan tavaroita paperilla hiukan omiin ryhmiinsä, on sitten helpompi pakata ne omiin paikkoihinsa.
Huomenna on taas sadepäivä, joten joutaa kaupoille ostelemaan vaijereita ja varakumin mukaan.
Lauantaina poksahti 400 km. rikki, nyt voi jo turvallisin mielin vain ajella huvin vuoksi silloin-tällöin ja keskittyä vaikkapa tavaran paljouteen, jota aina haalin mukaan jos vaikka sattuisi tarvitsemaan.
Parisen viikkoa hermostunutta vapinaa jäljellä…..
Tämäkin tulee toivottavasti taas koettua.
Viikko 21.
Vain muutama kevyt ja lyhyt lenkki tällä viikolla, saldo 450 km.
K
ituviikko 22.
Torstaina mittari näyttää 465 km. Etujarrupalat vinkuivat ja vaihdoin ne uusiin, oliskohan siinä kyykkiessä ja kumarrelleessa selkä ottanut taas itseensä sen verran, että meni muutama tunti sängyssä selällään ja liikkumiset kyynärsauvojen kanssa, tuntuu onneksi kuitenkin menevän ehkä ohi taas säikähdyksellä.
Perjantaina 480 km.

START

Kuten aiemmin jo hieman ounastelinkin, lähtöluettelo supistui loppujen lopuksi yhteen osanottajaan. Onneksi sain mukaan Norjannälkäisen kaimapoijjan Liperistä huoltoauton kuljettajaksi, joten moni asia helpottui kertaheitolla.

Ma.
Erinäisistä muuttujista johtuen ajelimme 1.6. maanantai-iltana kohti Palojoensuuta. Ilta oli jo liian pitkällä pyöräilyä ajatellen, joten kylän jälkeen keskityimmekin vain kohtuullisen yöpymispaikan etsimiseen. Ennen Hettaa sitä ei oikein tuntunut löytyvän ja sen jälkeenkin sopiva läjitysalue vasta hiukan lähempänä maiden välistä tullia. Kokonaismatka lyheni siis jo ensimmäisenä päivänä lähes yhden päivämatkan verran.

Ti.
Aamulla kasailin pyörälaukkuhin sen, mitä arvelin päivän mittaan tarvitsevani ja polkaisin punaisen uusiopyöräni liikkeelle.
Pitkä sateinen matka pyörätelineessä auton perässä ei todellakaan ollut kovin hyvä ratkaisu pyörän kuluvia osia ajatellen, mutta nyt valitettavasti ainoa mahdollinen. Huolellisesta voitelusta huolimatta vaihteet ja ketjut rutisivat ja rahisivat jonkin aikaa ennenkuin vesiroiskeiden mukana tulleet mikrokokoiset hiekanjyväset löysivät paikkansa liikkuvissa osissa. Jarrut sentään toimivat hyvin vanteiden puhdistuksen jälkeen.
Muutaman kilometrin päässä ohitin tullin, hetkisen kuluttua rajan ja sitten oltiinkin jo Norjassa.
Koko edelisen yön oli sadellut, eikä päivälläkään sää siitä muuksi muuttunut. Tuultakin oli kohtalaisesti, onneksi pääosin myötäisesti, joten se ei menoa haitannut.
Maisemakaan ei näillä ylängöillä paljon häikäise, etenkään kun tunturikoivun lehti ei näin korkealla ollut kerennyt vielä aukeamaan.
Kautokeinon kylä oli ensimmäinen isompi vastaan tullut asutus reitillä, seuraavana Mierojärvi, iltapäivällä vielä vilahti Karasjoen tienhaara oikealle ennenkuin olimme seuraavalla läjitysalueella nauttimassa sateen taukoamisesta ja iltatoimissa.
Matkaa taittui ensimmäisenä päivänä paria kilometriä vaille 80 km, tehokasta ajoaikaa nelisen tuntia, keskinopeus parinkymmenen paikkeilla.

porot

Ke.
Toinen päivä pyörähti käyntiin puolipilvisenä ja mikä parasta edelleenkin myös pääosin myötätuulisena. Sääennuste oli tälle päivälle povannut myös sadetta, mutta ennuste oli Kautokeinon alueelle ja etelän suunnalla näkyikin tumma pilvirintama, joka näytti päivän mittaan leviävän myös hiljalleen pohjoisen suuntaan, onneksi kuitenkaan pääsemättä koskaan päälle asti.
Maasto jatkui samankaltaisena tunturikoivua kasvavana ylänkönä pienine yllätyksettömine nousuineen ja laskuineen.
Ainoa vastaantullut kyläpahanen tälle päivälle oli pieni Masin kylä ja sen ikävänpitkä ylämäki, jonka kohdalla tie nousi ylös Kautokeinojoen notkelmasta seurattuaan sitä aina kylältä saakka ja kaartoi hieman kohti luodetta.

laakso
Päivän etappi päättyi heti Trangdalselvan syväänurtaman Trangdalin rotkolaakson jälkeen sopivasti löytyneeseen männikköön, josta löytyi pari nuotiopaikkaa penkkeineen ja sopivasti tilaa yöpymiseen.
Toisen päivän matka 75 km, ajoaikaa noin 4.30 tuntia, keskinopeus vähän alle 17 km.

To.
Kolmas ajopäivä alkoi noin 25 kilometrin pyrähdyksellä Altaan.
Keli oli pääosin puolipilvinen sadekuurojen säestämä normaali norjalaissää.
Pieni kaupunkikierros ja hieman hankintoja ja pian matka jatkuikin pohjoisen sijaan nyt pääilmansuunnan ollessa länsi, tosin kaikki muutkin ilmansuunnat tällä Norjanmeren vuonorikkaalla rannikolla taisivat tulla läpikäydyiksi.
Kvenvikin pari tunnelia ohittelin vanhan tien ja noin viiden kilometrin ylimääräisen lenkin avulla. Teiden yhtymisen jälkeen törmäsin vastaan tulleeseen täyteenlastattuun suomalaispyöräilijään, joka kertoi takanaan olevista tietyönpätkistä sen verran karua tarinaa, että päätin olla ajamatta niitä ollenkaan, hänkin oli joutunut kävelemään suurimman osan niistä.
Tässä vaiheessa onneksi selvisi sekin seikka, että minulla ei olekaan puhelinyhteyttä huoltoautooni. No, autokin ilmestyi aikanaan paikalle kyseisen suomalaispyöräilijän suosiollisella avustuksella ja nostin pyörän telineeseen ja ohittelimme surkeat tietyönpätkät ja koska matka seuraavaan suunniteltuun yöpymispaikkaan Isnestofteniin ei ollut enää kovin pitkä hurautimme sinne samantien.
Rannalle johtava tie ei oikein näyttänyt hyväkuntoiselta, joten jätimme kokeilematta auton maasto-ominaisuudet ja jatkoimme maisemaa vielä hiukan eteenpäin, josta hyvä leiripaikka sitten löytyikin Ulvsvågista Langfjordenin puolivälistä.
Päivän saldoksi jäi siten vain 40 kilometriä, ajoaika 2.40 t. josta keskinopeudeksi tulee noin 15 km. tunnissa.
sää

 

 

Seuraavan päivän sääennuste olikin luettavissa illalla melko tarkkaan kameran etsimestä, ainoastaan tuuliennuste oli laimeanpuoleinen.

Pe.
Neljännen päivän aamu leirissä oli melko poutainen, mutta edessä oleva maisema näytti edelleenkin lähes kuvan kaltaiselta, hiukan synkemmältä tosin ja paljon tuulisemmalta, merellä pauhasivat vaahtopäät valtoimenaan. Sade voimistui koko ajan edetessäni ja mereltä kaiteen yli puhkuvat tuulenpuuskat vaativat ylimääräisiä outoja ohjausliikkeitä. Pari pikku ylämäkeä kävelin ylös ja pari kertaa tuuli aivan tasasella lähes pysäytti pyörän vauhdin pienimmällä vaihteella. Laskeskelin siinä tuulesta ja sateesta nautiskellessani hyötyjä ja haittoja ja lähinnä päivämatkan pituutta ja tulin siihen tulokseen, että ne ehkäpä päivän mittaan kertyvät 30 kilometriä eivät olleet vaivan arvoisia.
Lisäksi olin jo pari kertaa pelännyt tuulenpuuskan ja rekka-auton yhtäaikaista kohtaamista, puuskat kun tuppasivat heittämään ajolinjoja keskemmälle tietä välillä melko reilustikin.
Ajelin siis lähes 9 kilometriä, kunnes sain tarpeekseni, aikaa kului tunnin verran.
Jonkinlaisessa ”aikataulussa” pysyäksemme harrastimme loppupäivän hiukan autoturismia käymällä mm. katsomassa suurta Öksfjordin jäätikköä, jota tosin ei sateen ja pilvien seasta juurikaan näkynyt.
Hiukan jäi harmittamaan Kvaenangsfjelletin ylityksen jääminen väliin, mutta hirveä tuuli ja lumikuurot ylhäällä solassa olivat liikaa.
Leiriydyimme Straumfjordenin pohjukkaan.

Kaukoidän porukalla riitti ihmettelemistä

Kaukoidän porukalla riitti ihmettelemistä

 La.
Viides päivä oli jälleen sadepäivä, iltapäivän puolella onneksi vain kuuroja ja illaksi poutaantui kokonaan.
Päivän etapille sattui kolme tunturisolan ylitystä, joista keskimmäinen 227 metriin kohoavana meinasi viedä kaikki jäljellä olevat voimat jyrkkyydellään. Vaikka loppurutistus solaan olikin jo loivempaa, oli pakko kävellä viimeiset sadat metrit. Välitykset eivät siis vieläkään ole kaikissa mäissä omaan kuntoon sovitettuna läheskään kohdallaan.
Taisin kiivetä rinnettä ylöspäin lähemmäs parisen tuntia, onneksi toisella puolella aina on alamäki, joka tässä tapauksessa taisi kestää jopa pari-kolme minuuttia.
Loppupäivästä Lyngenin Alpit peittivät horisontin laidasta laitaan ja leiripaikan kallioiltakin näköala oli huikaiseva.
lyn

Mittariin jäi 52 km. hiukan vajaassa neljässä tunnissa, keskinopeudeksi siis vajaat
14 km tunnissa.

vajat

 

 

 

 

 

 

 

 


Su.
Kuudennen päivän, sunnuntain kunniaksi sääkin oli vain puolipilvinen, parin puolipitkän sadekuuron säestyksellä. Tuuli vaihteli myötäisestä vastaiseen, eli piteli monellaista ilimmoo.
Ajelin Skibotnin satamaan saakka, jossa löin pyörän kiinni tappeihin ja harrastimme taas hiukan autoturismia ympäristöopin muodossa.
Kävimme myös tutkimassa sota-aikaista saksalaisten puolustuslinjaan, Lyngenlinjaan kuulunutta Bollmannintietä/Ryssäntietä, jonka yläpäästä löytyy mm. entisöity korsu.
Yöpymään siirryimme Kilpisjärvelle johtavan tien alkupään männiköihin asemiin, alue oli joskus aiemmin varuskunta- ja Nato-harjoitusaluetta.
Päivän kilometrit 58 km. 3.30 t. keskinopeus 16.5 km. tunnissa.

talo

 

 

 

 

 

 

 

 


Ma.
Seitsemäs päivä oli puolipilvinen poutapäivä ja jälleen virisi suosiollinen pikku myötätuuli, joka tosin juuri tänään olisi voinut olla vaikka hiukan riehakkaampikin kun vuorossa oli reissun korkein nousu Skibotnista 40 km. Suomen rajalle 550 metriin. Siitä on sitten vielä matkaa Kilpisjärvelle kymmenisen kilometriä. Tosin mäki ei välttämättä ollut reitin vaativin, koska tietä oli viimeisen vuoden aikana korjattu jyrkemmiltä kohdiltaan loivemmaksi ja myös leveämmäksikin.
Edellisellä kerralla raskaammilla välityksillä olin käyttänyt aikaa siihen viitisen tuntia, nyt se meni ylös kolmessa tunnissa.
Paikallisen kauppiaan leipähylly ylhäällä Kilpisjärvellä muistutti hiukan vastaavaa kuin entisessä kommunistivaltiossa, sentään löytyi pari pötköä vähän sinnepäin, jotka korjasin talteen ja lisäksi monenlaisia juomia nestetasapainon säilyttämiseen.
Jatkoimme matkaa Kilpisjärven rantaa pitkin Muotkatakan mäkeen ja edelleen Käsivarren soille.
Jossain Ropinsalmen seutuvilla yövyimme viimeisen kerran ennen pyöräilyosuuden loppumista.
Maanantain matka 72 km. viitisen tuntia, keskinopeus reilut 14 km. tunnissa.

Ti.
Kahdeksas, viimeinen ajopäivä alkoi puolipilvisenä ja edelleenkin pienellä myötätuulella varustettuna. Mitäänsanomatonta jänkää jatkuu pyöräilijän näkökulmasta katsottuna loputtomiin, sorakasojen katkaistessa suot aina välillä pieniksi ylä- ja alamäiksi. Mitään varsinaisia luonnonnähtävyyksiä välillä ei oikeastaan ole, jos nyt ei muutamaa palsakumpua sitten sellaisiksi lueta.
Noin 70 kilometrin jälkeen edessä avautuva eteläinen taivaanranta näytti jälleen melko synkältä ja kun muutamia kevytä pisaroita alkoi tipahdella taivaalta päätin, että eiköhän tämä reissu ole nyt poljeskeltu loppuun.
Päivän aika neljä tuntia ja keskinopeudeksi 17.5 km. tunnissa.
Pyörä kyytiin ja kohti kotia. Sen jälkeen ei sitten vettä enää satanutkaan joten hiukan tuli hätäiltyä, mutta varmaan alkupään useamman ajopäivän sateet olivat tehneet jo tehtävänsä ja malja oli ylivuotokohdassaan. Illemmalla Rovaniemen lähistöllä paisteli jo aurinko.

Loppujen lopuksi kilometrejä kertyi noin 450 joihin tehokasta polkemisaikaa kului 28.5 t. koko matkan keskinopeus oli vajaat 16 km. tunnissa. Ajopäiviä tuli käytännössä vain seitsemän, suunnitellun kymmenen päivän sijasta (jos perjantain yhdeksän kilometrin pikamatkaa ei lasketa mukaan).
Hiukan jäi kilometrejä vielä ajamattakin, mutta tarkoituksena ei suinkaan olekaan lähteä orjallisesti suorittamaan jotain ennaltamäärättyä matkaa tai päämäärää, vaan pääasia on nauttia Lapin ja erityisesti Norjan mahtavista maisemista ja joskus ehkä hieman haastavastakin luonnosta, valokuvaamisesta, liikkumisesta ja vapaudesta arkielämän ahdistavista kahleista. Siinä tämäkin pyöräreissu onnistui aivan täydellisesti ja seuraavakin on jo jälleen haaveissa.