2014 6. Beiarn

Lähtö alkuviikosta 23 suuntana Beiarn Nordlandissa Norjassa. Beiardalen on lounaasta koilliseen laskeutuva laakso Svartisenin jäätikön koillispuolella. Ensimmäisen kerran kävin laaksossa vuonna 1977 tutkimassa reittiä Svartisenille päin, mutta silloin ei kuitenkaan tullut käytyä maastossa, vaan könysimme etelän puolelta Austerdalsisenille, nyt sekin erhe toivottavasti korjautunee. Säiden salliessa Skjelåtinden 1637m. olisi varmaankin kiva näköalapaikka jäätiköille päin. Sopivien huippujen ja polkujen lisäksi olen selvitellyt alueen muitakin nähtävyyksiä (Norjan pohjoisin sauvakirkko) ja kaikkea muutakin mahdollista, mikä saattaisi kiinnostaa. Luolat jätämme tällä reissulla rauhaan, vaikka niitä alueella onkin lukemattomia määriä.

Ma. 2.6. KESÄLOMA
Rauhallisesti ajellen matka perille venyi melko reilusti yli puolen vuorokauden mittaiseksi.
Tiistai-iltapäivän aikana tutustuimme lähiympäristöön kävelyretkien muodossa, mikä koituikin siunaukseksi vaimon vaelluskenkien molempien pohjien yhtäaikaisen irtoamisen muodossa.
Seuraavana päivänä nousu Skjelåtindenin rinteille sai uusia ulottuvuuksia pehmeän nuoskalumen imeytyessä korkeavartisten (koskaan vettä pitämättömien) gorelenkkareitteni kankaisiin vaimon jaloissa.
Alkunousu parkkialueelta oli poluton, jyrkkä, kivinen ja luminen. Lumi sohjoontui helteellä hiukan liikaa ja muutamia läpiputoamisiakin päivän mittaan osui molemmille.
Koivikon loppumisen jälkeen alkoivat lumikentät, joilla vielä näkyi viimeisimpien lumivyöryjen jälkiä. Yhden pienen sellaisen saimme jopa jäljillemme laskeutuessamme vuorelta takaisin alaspäin.
Ylempänä sai jo kulkea hieman tasaisempaakin maastoa, jossa reitti kulkee vasemmalle harjanteelle jäätikköalueen ohittaen. Harjanteella aluksi taas hieman jyrkempää, kunnes edessä näkyy noin 1150 metrissä oleva huippuharjanteen alapää.
Tässä samaisessa korkeudessa ja matkallisesti noin puolivälin paikkeilla päätimme pitää ruokatauon.
Myös kenkäongelmaan jouduimme jälleen paneutumaan, koska kahdet sukat ja niiden väliin aiemmin tauolla laitetut muovipussit eivät pystyneet korvaamaan kunnollisia kenkiä, vaan jalkojen kastuminen ja kylmettyminen pakottivat meidät paluumatkalle.
Huolimattomasti levitetty aurinkovoide aiheuttaa itselleni ongelmia edelleenkin vielä reilut pari viikkoa jälkeenkinpäin reippaan nahanluonnin muodossa.
Kävelyä tuli edestakaisin noin kuutisen kilometriä, 1150 metrin korkeuteen ja aikaa kului täyden työpäivän verran, mikä kertonee hiukan lumiolosuhteista.

_MG_6121

 

 

Loppuviikko menikin sitten kuntoa ylläpitäen hiukan paremmin sulaneilla poluilla ja autolomailunkin merkeissä.

Kuvia.