2013 5. Börgefjell

21.5.
Kamat alkaa pääosin olla autossa, nyt ainoastaan viikon edestä saunaan ja levottomasti nukutun yön jälkeen huomenna aamukymmeneltä matkaan.

22.5. keskiviikko
Ensimmäisenä kohteena oli “listalla” Ruotsissa Bredselissä Älvsbyn lähellä oleva Storforsen, jossa en ainakaan muista aiemmin käyneeni. Etenkin näin kevättulvien aikaan näyttävännäköinen hornankattila on Pohjolan suurin vapaana virtaava koski.
koski
pauhaa
Nykyisin näkee kajakilla laskettavan vaikka minkä näköisistä putouksista, liekö tuota koskaan yritetty laskea. Kansainvälisellä asteikolla (I-VI) sijoittuu koski luokkaan X, eli mahdoton.
Koskelta matka jatkui kohti länttä ruotsalaismetsissä lähellä luontoa.
hirvi
koppelo

23.5. torstai
Löytyi paikka jossa pääsin hiukan ennakkoon kokeilemaan hangen kantavuutta. Jalkamiestä ei sulava lumi kantanut, mutta lumikengän kanssa avotunturissa ihan kohtuullisesti.
toukokuu
Laupskardetin sivutie Börgefjelliin päin oli vielä luminen ja ajamattomassa kunnossa ja jatkoin kohti varsinaista puiston parkkipaikkaa Simskardetiin. Sitäkään tietä en päässyt aivan kääntöpaikalle saakka, kun meno pysähtyi pariin rummun kohdalla olevaan veden syövyttämään lähes tien levyiseen reikään. Eipä siinä, päätin vetäistä pienet päiväunet.
uniaika
Siinä tunnin-pari huilailin ja kun heräsin, huomasin että suoran toiseen päähän oli ilmestynyt auto. Paikallinen puunhakkaaja oli lapioinut reikää sen verran loivemmaksi, että pääsi nelivetoisella runsasmaavaraisella pick-upillaan reiästä yli. No…eihän ihmiset koskaan tiedä autojensa todellisia maavaroja ja niinpä minäkin pääsin siitä hurauttamaan hyvinkin yli ilman pohjakosketuksia.

24.5. perjantai
Olin yötä kääntöpaikalla. Aamulla järjestelin kamat lähtökuntoon, lisäsin lumikengät rinkanselkämykseen ja astelin polulle.
startti
Luulen, että heti ensimmäisen askeleen jälkeen alkoi taivas vetäytyä pilveen ja kehittyä kunnon harjannevaelluskeli. Esimmäiset pisarat tipahtelivat taivaalta ollessani ruokatauolla Simskarhyttalla.
hytta
Sain kuitenkin kuvata ympäristöä kuivassa kelissä ja kun sade ei sitten tuntunut alkavankaan lähdin optimistisesti jatkamaan kapuamista ylöspäin. Iltapäivän puolivälissä olin jo lähellä ylemmän laakson Bisseggskardetin suuta, kun tilanne alkoi näyttää sateen suhteen jo totiselta ja päätin pystyttää teltan. Sadekamppeissa kiipeäminen loputonta rinnettä rinkan kanssa kun ei kuulu mielipuuhiini, tosin pariin kilometriin ei olisi tarvinnut monenkaan korkeuskäyrän yli astua, mutta lämpökäyrä olisi silti taatusti noussut.
Sain teltan pystyyn ja sade alkoi tihkuna voimistuen hiljalleen. Taidettiin siinä hiukan herra Prinssieverstin kanssa torkahdellakin ennen iltaruokaa. Paljon ei iltavuorossakaan ollut töitä, mitä nyt joku teltankireyden tarkistus ja hampaiden pesu, niistä me prinssit ja everstit selvittiin käden käänteessä. Jossain vaiheessa yllätti yökin meidät kulkupaita päällä ja yösukat puhtaina rinkassa ja makuupussi pään alla tyynynä. No, viileähän siinä tuli, rättisulkeiset jäi kyllä väliin, mutta pussiin oli pakko mennä, toki vielä kavereiden prinssin ja everstin kanssa skoolattujen hyvänyöntoivotusten jälkeen.
teltta

25.5. lauantai
Aamulla sää oli suurinpiirtein poutaantunut, mutta pilvet riippuivat lähes telttapaikan korkeudella 550 metrissä, joten ylöspäin ei oikein ollut kovin järkevää vielä lähteä. Lisäksi selkä oli viidentoista tunnin väkisinmakaamisen jälkeen niin jäykässä kunnossa, että ainoa mahdollisuus oli lähteä kävelemään alaspäin, kun huilaamistakaan se ei enää kestänyt. Pää taasen ei olisi kestänyt teltan ympäri kävelyä kovin pitkään. Aamukahvinkin keittelin vasta tuvalla, kun pelkäsin sateen alkavan minä hetkenä tahansa. Vaan eipä se onneksi alkanut ja pääsin kuivana aina parkkipaikalle asti. Säässä ei ollut tapahtunut näkyviä muutoksia, joten hautasin haaveet aurinkoisesta lumikenkähumpasta säihkyvillä harjanteilla, hyppäsin autoon ja “jatkoin maisemaa”. Auton mittari näytti myöhään aamupäivällä +5 astetta, joten yö oli ollut varmaankin lähes pakkasella. Valitettavasti tällainen sää ei ole Norjassa kovinkaan harvinainen, mutta joskus aina onnistaakin.
Kovin pitkälle alamaihin päin ei tarvinnut ajella, kun ilma tuntui kirkastuvan jo huomattavasti, mikä seikka taas selittyy sillä tosiasialla että pilvet mielellään kerääntyvät korkeimpien huippujen ympärille, kun taas muualla voi olla hyvinkin kohtuullisen hyvä ilma.
Matka jatkui etelään kuvia räiskien ja jonkin ajan kuluttua takaisin idän suuntaan, ilma kirkastui loppupäivästä huomattavasti.
kevät
Steinfjelletin ylitys, aivan ylhäällä pari kilometriä tunnelia pitkin, Röyrvik, rajan yli Ruotsin puolelle ja yöksi leiriydyin osittain vielä jäässä olevan tulvivan Leipikvattnetin rantaan.
maisemaa
Saman järven rannalla oli hiukan aiemmin leiriytynenä pari nuorta pitkänhuiskeaa rinkkamiestä, jotka istuivat iltanuotiolla, kun ajelin paikan ohi.

26.5. sunnuntai
Pyhäpäivän ratoksi lähdin kahdeksan kilometrin päiväkävelylle Korallgrottanille, joka on kalkkikiviluola Stora Blåsjönissä. Luola löydettiin vasta vuonna 1985 ja tähän mennessä on tutkittu kuusi kilometriä sen käytäviä, se on Ruotsin pisin luola. Polun loppupää oli melko luminen, mutta onneksi edellisenä päivänä eräs saksalainen (päätellen parkkipaikalla seisseestä vanhasta Land-Roverista) oli tallannut polkua auki, joten selvisin kohtuullisen hyvin lenkkareillakin reitistä.
luolassa
Iltapäivällä lähdin ajelemaan seuraavan tunturiylängön ylitse. Ylängön molemmilla reunoilla oli tiellä tosin ajokielto, mutta erään paikallisen asukkaan erittäin ystävällisen asiaan paneutumisen vuoksi olin siellä kuitenkin ajelemassa. Tiellä tehtiin talven lumien ja kevään tulvien jäljiltä kaivurilla rumpujen avauksia ja vedensyömien kohtien korjauksia sun muita toimenpiteitä ja se kuuleman mukaan avautui kesäkuun ensimmäinen päivä yleiselle liikenteelle. Korkeimmalla kohdalla seisoi vielä helikopterikin keskellä tietä jotain megasäkkejä vierellään ja jonka roottorien ja sähköroikkien välitse pujottelin ohitse leipää mutustelevan pilotin katsellessa hiukan silmät ymmyrkäisinä perääni. Tulkitsin katseen siten, että valokuvat kopterista jäivät valitettavasti ottamatta.
Noin viidentoista kilometrin päässä aamuisesta lähtöpaikastaan ohitin jo edellisenä iltana näkemäni rinkankantajat istumassa asfaltilla ja syömässä välipalaa. Morjestimme, koska olimme pari kertaa tavanneena jo tuttuja.
Ylängön toisella puolella heti ajokieltomerkin jälkeen oli sopivasti joki ja levennys autolle, johon parkkeerasin seuraavaksi yöksi. Tein siinä kaikenlaisia pakollisia päiväaskareita ja kävinpä lahimmän tunturin rinteelläkin lumirajalla asti kapuamassa ja kuvaamassa. Kun olin takaisin lähes alhaalla marssivat jälleen samaiset hujopit rinkkoineen pitkin asfalttia ohitseni jälleen morjestaen. Näin parkistani tietä vielä pari kilometriä eteenkinpäin ja eipä mennyt kauaakaan kun asfaltinnielijät katosivat mutkan taakse. Tarkistin kartalta heidän siihen asti kulkemansa matkan, joka oli lähes 35 kilometriä, eikä seuraavana aamuna kavereita enää näkynyt, joten…..no, asfaltillahan tunnetusti on kivempi ajaa autollakin kuin soralla, tai jopa peräti maastossa. Tuolla reitillä ei ainakaan ollut lumimäärän takia ilman suksia muuta mahdollisuuttakaan.
ylänkö

27.5. maanantai
Seuraavana aamuna oli taasen tarkoitus kiivetä lumikengillä hiukan ylemmäs tunturin kuvetta, mutta tuttuun tapaansa heti aamulla aurinko meni pilveen ja pilasi yksitoikkoisen ylängön valaistuksen, joten päätin lähteä etsimään sen päivän kuvauskohteita muualta. Siitä aloinkin sitten hiljalleen ajelemaan kotia kohti.
erämaata
koski
Iin hamina

Budjetti:
Tavanomaisesta poiketen olin päättänyt hoitaa tämän reissun siirtymiset rauhallisesti bensaa säästellen ja kahden päivän aikana, yleensähän tuo välttämätön paha on hoideltu alta pois hiukan kohteesta riippuen 10-15 tunnissa.
Ensimmäisen osuuden Jyväskylästä Tornioon 470 km. ajelin noin 6,5 tunnissa, Avensiksen keskikulutus noin 6,5 litraa. Sieltä tankki piripintaan Suomen halvemmilla hinnoilla ja hiukan vauhtia pudottaen kohti länttä.
Seuraava tankkaus sitten Tärnabyssä, 530 km, keskikulutus 5,6 litraa, Ruotsissa hinta on paljon edullisempi kuin Norjassa.
Sieltä Norjaan, kaarto etelään ja toista reittiä takaisinpäin Piteån kaupunkiin, Kaikkiaan se tankillinen riitti noin 1100 km, keskikulutus 5,3 litraa. Piteån yläpuolella jossain kylässä tankkasin varoiksi kymmenen litraa, ettei tarvi turhaan jännitellä liemen riittävyyttä Tornioon asti
Kolmannen täyteen tankkauksen tein taas Torniossa, loppumatkan kulutus oli 5,6 litraa sataselle.
Bensakululut yhteensä 160 euroa. Ruokiin ja juomiin (myös automatkojen ajaksi) käytin 33 euroa. Tuon summan pienuus taas selittyy sillä että kun tyhjensin kaapeista kaiken vanhan kuivamuonan, ei tarvinnut ostaa muuta kuin tuoretavarat ja osa niistäkin löytyi jääkaapista.