2012 5. Lappia pyörällä

Suunnittelua

Lähtö on nyt tarkentunut viikon 19 alkupuolelle.
Alustava reittisuunnitelma: Lähtö Kolarista, Kiiruna, Riksu, Narvik, Bardu, Tamok, Oteren, Skibotn, Kilpisjärvi. Matkaa kertynee vähimmillään noin 650 km. ja jos haluja on, niin siitä pisteestä on kotiin vielä 950 km. Korkeuserojakin reitillä riittää, pari kertaa käydään merenpinnan tasolla ja pari kertaa 550 metrissä. Aikaa varaan parisen viikkoa. Reitti on sama, kuin tuolla naapurikylän kaverilla pyöräilyosuus,  ainoastaan toisinpäin ja vain pohjoisin osa, mutta tuollaista aikataulua, kuin linkissä ei onneksi tarvitse tehdä. Ajelen ehkä noin puolet lyhempiä matkoja ainakin Norjan puolella. Oikeastaan tuosta reissusta voi oppia myös sen, että vaikka onkin urheilijan kunto, myös vauhdinjako ja omien rajojen tunteminen on hyvä osata jos haluaa välttää kipeytymiset. Vaan kokeilemallahan sekin asia selviää, ei muuten.

24.4.
Pakkaaminen on nyt sellaisessa vaiheessa, että kuorman painoarvion voi tehdä jo melko tarkasti. Ruokaa lukuunottamatta vastusta kertynee noin 13 kiloa. Huolestuttavaa asiassa on se, että ruoan määräksi on suunnitelmissa kertynyt kymmenkunta kiloa ja se on kyllä aivan liikaa. Tarkoituksena on, että jotkut ruoat riittävät lähes koko matkalle (esim. kahvi, tee, sokeri, murosekoitus, kiisselit, perunasosejauhe…), jotkut melko pitkälle (siivumakkarat, leipä, hillo, lihasäilyke, mehutiiviste…). Asiaa pitänee vielä suunnitella.
Kauppojen välit ovat välillä melko pitkät ja aukioloajatkin saattavat rajoittaa osumista. En välttämättä aja ainoastaan päivisin. Valokuvauksen ja liikenteen kannalta olisi parempi liikkua öisin, myös kovemmat yöpakkaset ylhäällä tuntureilla ovat liikaa kesäpussilleni, isompi pussi ei todellakaan mahdu mukaan. Olen myös varautunut jopa ylänköalueiden muutaman päivän lumimyrskyn odotuspäivien mahdollisuuteen. Myös pahimpia sadepäiviä yritän hillitä lepopäiviksi.

26.4.
Paketti alkaa olla oikeastaan tuoreruokia vaille valmis. Mitään loistoideaa painon vähentämiseksi en ole löytänyt, joten kuorman lähtöpaino lienee noin 23 kiloa. Ensimmäisen illan “pienen iltalenkin” ja makkaranpaiston, sekä seuraavan päivän kahden maksalaatikkoaterian jälkeen paino onkin jo alle 22 kilon. Siitä se reissun edistyessä vähenee tasaisesti ehkä jonnekkin 15 kilon seutuville. Kauppaan ei toivottavasti tarvinne Ruotsin puolella mennä, ehkä vasta lauantaina Norjassa.
Lähtö siis maanantaina 7.5. klo. 6.15  Jyväskylästä linja-autolla Kemiin ja vaihtaen Kolariin.

1.5.
Mielenkiinnolla olen seurannut Riksun nettikamerasta lumitilanteen kehittymistä Ruotsin ja Norjan rajalla. Alkaa hyvinkin näyttämään siltä että seudulta ei reilun viikon päästä löydy ainuttakaan yöpymiseen sopivaa pälveä, joten se ajatus pitänee unohtaa suosiolla ja toivoa ettei sattuisi kovin pitkää lumimyrskyä kohdalle, lyhempi sellainen toki olisi mielenkiintoinen kokemus fillarireissulle.

Lähtö
7.5. maanantai
Kolarin linja-autoasema sijaitsee päätien itäpuolella ilmeisesti teollisuusalueella tyhjäksi jääneessä kiinteistössä, paikassa johon ei varmaan löydä vahingossa eikä yrittämälläkään. Bussi oli perillä hieman ennen kuutta illalla. Pyörä pihalle, pakaasien tarkistus ja pyörätielle. Yritys sipaista lähtökahvit läheisellä huoltamolla tyrehtyi kahviautomaattiin ja pullavalikoiman täydelliseen poissaoloon. Kylällä näkyi olevan pieni kapakkakin, mutta jarru ei vain toiminut enää sen kohdalla. Muutama kilometri Suomen puolta, Muoniojoen yli Ruotsiin ja kohti etelää. 30 kilometrin päästä käännös luoteeseen Torniojokivartta pitkin. Ajelin rauhallisesti kevyessä vastatuulessa 3.5 tuntia, noin 48 km, ohi Pajalan kunnes osuin hiljaisen kesäleirintäalueen kohdalle. Tutkin paikan ja totesin takkaterassin yhteydessä olevan ruokailutilan oven lukottomaksi, joten ensimmäinen yöpyminen oli ratkaistu. Kaksi pitkää penkkiä vierekkäin ja peti oli valmis. Myös huussi oli käyttökuntoinen. Reissun ensimmäinen kettuhavainto illalla joen rannalla.Ensimmäinen yö ohuella patjalla on aina pahin, joten yömyssyn lisäksi hieman varmistelin unta parillakin erilaisella puristeella. Silti pyörin koko yön etsien selälleni asentoa, jota ei ollut olemassakaan, onneksi kokemuksesta tiesin tilanteen yö yöltä helpottuvan. Painoa ja tilaa säästääkseni olin ottanut tietoisen riskin majoituspuolen kanssa varaamalla majoitukseksi Cubenisen tarpin, patjaksi kesäsolumuovin ja makuupusssiksi TNF:n kaikki 545 grammaa kesäpussia, jolla tosin olen nukkunut monesti ennenkin kevät ja syysreissuilla myös pikkupakkasissa. Valinta perustui hataraan oletukseen, että sulaa maata löytyy selän kokoinen läntti joka yölle. Yö sisätiloissa oli lämmin ja levoton, kuitenkin riittävä unen kannalta.

8.5. tiistai
Aamukahvin jälkeen matka kohtalaisessa vastatuulessa jatkui joen vartta vailla sen kummempia tapahtumia. Lopetin noin parikymmentä kilometriä ennen Vittangia. Matkaa 85 km, ajoaika 7 tuntia, nousua noin 100 m.
Löysin lumettoman läntin tietä ylempää mäntyjen juurelta, ei aivan roudaton kohta, mutta sain tarpin kuitenkin pisteltyä kiinni maahan. Tieltä katsoen penkalta männyntaimien lomitse näytti pilkottavan puukasan peittona oleva muovinpalanen.
Yö sujui hyvin lukuunottamatta kylmiä varpaita, jotka eivät lämmenneet yksissä ohuissa kosteissa sukissa, en jaksanut tosin laittaa toisiakaan.

9.5. keskiviikko
Vittangin seutu oli huomattavasti vähälumisempi, kuin tähänastiset maisemat, mutta tilanne palautui kohti iltaa ennalleen.
Reissun ainoa päivä, jolloin oli osittain myös myötätuulta riippuen hiukan tien mutkitteluista.
Yöpaikan valitsin viitisentoista kilometriä ennen Kiirunaa parikymmentä metriä tieltä kuusenpersiistä. Matkaa tuli 84 km, ajoaika 6.5  t. nousua 200 m.
Paikka oli paras minkä löysin, mutta kaukana hyvästä. Maa oli jäinen, jouduin käyttämään kiviä, oksia ja naruja tarpin kiinnittämiseen. Onnekseni sade alkoi vasta sitten. Yöllä lämpötila painui pari astetta pakkasen puolelle ja makuualustani ei pystynyt torjumaan routaisesta maasta nousevaa kylmää lähes kaikista vaatteistani huolimatta, joten yö oli vaihtolämpöinen, alapuoli kylmä, yläpuoli kuuma ja sitten taas käännettiin kylkeä.

10.5. torstai
Kiiruna
Aamulla aurinko lämmitti taas hereille ja läksin kohti Kiirunaa. Laitakaupungilla tein aloittelijamaisen virheen ja siirryin pyörätielle, kun ajoradalla ei ollut kevyen liikenteen kaistaa. Ei mennyt kauaakaan, kun olin menossa kulkusuuntaani nähden poikittain laitakaupungin jalkakäytäviä ja eksyin vielä itse kaupunkiinkin, kun jossain vaiheessa alitin huomaamatta päätien. Moisesta suunnistuksesta rankaisin itseäni hampurilaisaterialla kohdalle sattuneella katukeittiöllä. Siitä eteenpäin reitti olikin jo tuttu, joten pikapuoliin olin taas oikealla tiellä.
25 km Kiirunan jälkeen oli levähdysalue, jossa oli oikein houkuttelevan näköinen tupa ja eri rakennuksessa sisähuussit 4 kpl. hirveällä hajulla varustettuna.
Koska lumen määräkin oli lisääntynyt tasaisen varmasti, katsoin viisaammaksi ottaa tarjouksen vastaan ja jäin tupaan yöksi, hyvät sulat yöpymispaikat olivat varmasti takanapäin. Päivän voisi kirjata vaikkapa vapaapäiväksi.
Päivän ajoiksi jäi 38 km. ajoaika 3t. 40 min. nousua +-0. Mäkiä toki oli, ylös ja alaspäin, olen ainoastaan merkannut kartalta paikan korkeuslukeman muistiin. Tuuli sivuvastainen ja aurinko polttava, ei aurinkovoidetta mukana.
Nyt oli jo mökin edessäkin lunta niin paljon, että talloin itse kunnon polun mökille, kävijöitä ei vähään aikaan ole ollut.
Yö oli rauhallinen ja lämmin, taisi olla 8 astetta läpi yön.

11.5. perjantai
Jälleen aurinkoinen aamu, jo turhankin tutuksi heittääntyvä vastatuuli ja oliskohan vielä hiukan päivä päivältä voimistuneenpana, vai olenko vain tullut vainoharhaiseksi. Yksi ikävämpi mäki päivällä ja Torniojärvikin tuli näkyviin.
Torniojärvi
Tie jatkuu järven rantaa koko sen pituudelta, lähes kuutisenkymmentä kilometriä. Järven puolivälin paikkeilla tuli vastaan taas levähdysalue ja houkuttelevannäköinen tupa, pihassa vesivessa. Eipä tarvinnut kauaa miettiä, polun talluuseen vain.
Olin ajanut reilut 63 km. ajoaika 4.5 tuntia, laskua 100 m. Rajalle olisi vielä toinen mokoma, eikä yöpaikasta minkäänlaista tietoa.
Tässä vaiheessa kannattanee selvyyden vuoksi kertoa, että vaikka pyörän mittari näyttääkin ajoajan, kuluu minulta ruokailuihin ja muihin haikailuihin, esimerkiksi valokuvaamiseen joskus jopa toinen mokoma aikaa, eli päivä voi kuitenkin olla tuollaisenkin ajon jälkeen jo illassa. On ketjunrasvausta ja peilinsäätöä, vetoketjunkorjausta, vatteiden säätämistä, vähiä vaatteita ei talvikelillä kannata hikoilla käytttökelvottomaan kuntoon, ym. vastaavia juttuja. Jäin siis tupaan. Jälleen lämmin yö omassa rauhassa.
taukopaikka

12.5. lauantai
Aamulla heräsin vessaan, lumipolun päässä oli puolalainen pakettiauto, jonka etuoven suojissa kuski lirutteli suoraan ohjaamosta maahan kunnes näki minut, nautinto katkesi kuin veitsellä leikaten ja auto siirtyi ikkunat huurussa toiseen päähän parkkipaikkaa.
Olin onnellinen kuin pikkupoika, likkeelle lähdettyäni satoi lunta ja edessäpäin näkyi olevan aika myräkkä. Jouduin pukemaan tuulenpitävää päälle poikkeuksellisesti jo heti aamusta ja alkumatkasta, päivästä saattaisi tulla haasteellinen. Tuuli yltyi heti aamusta reippaanlaisesti ja toinen toistaan tiheämpiä lumikuuroja tuli tasaiseen tahtiin taivaalta. Lunta oli ilmassa tuulen mukana kuurojen välissäkin aivan haitaksi asti, lumi muuttui välillä jääkiteiksi, jolloin todellakin kaipasin kotiin ikkunalaudalle jääneitä ajolasejani.
Abiskossa yritin ruokailua paikallisen monialaliikkeen ravintolassa, mutta olin tuntia liian aikaisessa, joten jatkoin matkaa. Kävin tutkimassa järven loppupäässä olevan levähdysalueen hätäsuojamahdollisuudet, jotka sisälsivät yököttävänhaisevan huussin lisäksi yhden kalustamattoman kopin, joka kyllä riittäisi hätätilanteessa yöpymiseen.
Lapinportti
Tielle taas. Tuuli yltyi, lunta kerääntyi suurentuviksi kinoksiksi, jotka voi vielä kiertää vastaantulevien kaistan kautta. Luulin, että tuuli helpottaisi kun järvi loppuu, näin ei kuitenkaan käynyt, se vain yltyi yltymistään. Lumikinokset kasvoivat pidemmiksi ja paksummiksi, niiden kohdalla piti jo kävellä, ettei kaatuisi. Harkitsin jo vakavasti kääntymistä takaisin myötätuuleen ja palaamista levähdysalueen ikkunattoman kopperon suojiin, mutta kuitenkin menohaluja riitti vielä enemmän. Parikymmentä kilometriä ennen Riksua katkesi takavaihtajan vaijeri, kerkesin juuri saada hitaimman vaihteen päälle. Kahdella eturattaalla se tarkoitti kaksivaihteista pyörää, joista en isompaa tosin tarvinnut, koska olin jo pari kertaa joutunut taluttamaan pyörää vain siksi, etten jaksanut polkea pienimmälläkään vaihteella vasten tuulta edes tasaisella tiellä. Lunta alkoi paikoin olla tiellä kymmenien metrien pituisia kinoksia parin kolmenkymmenen sentin vahvuudelta, joista pääsi kävelemään autonraiteita myöten läpi. Tässä vaiheessa hylkäsin lopullisesti ajatuksen palaamisesta, koska lepopaikka alkoi olla jo liian kaukana kaksivaihteiselle ja totesin matkan Riksuun jo sen verran lyhyeksi, että suunta sinne oli ainoa mahdollinen. Matkaa lienee ollut vielä kymmenkunta kilometriä, säänhaltija pani vähintäänkin parastaan, kinokset kasvoivat ja tuuli jos mahdollista senkun yltyi, kunnon kevätmyrsky, ilmassa alkoi tuntua jo hyvänlaiset katastrofin ainekset……
……jotka sitten karkoitin kerralla nostamalla peukalon pystyyn sopivan levikkeen kohdalla hiukan isomman auton ilmestyessä taustapeiliin. Auto pysähtyi oitis ja osoittautui kuuden istuttavaksi VW- pakettiautoksi. Suurin nautinto päivän etapista oli jo jäänyt talviselle ylängölle, nyt teki mieli vain alas Narvikiin, etsimään vaijerikauppaa. Kuskini oli nuori Narvikilaismies kahden lapsensa kanssa, olivat yrittäneet mennä pilkille jollekin ylängön pikku järvelle, mutta sää teki ajatuksesta täysin toivottoman utopian. Ennen Riksua pysähdyimme Katterjåkkissa jonkinlaisen liikekeskuksen pihaan, josta lapset saivat karkkia ja pizzaa ja minä kävin kahvilla.
Narvikissa sain kyydin aivan Bilteman ulko-ovelle josta aloitin vaijerin etsintäni, myös viereisen liikekeskuksen Intersportiin sain ohjeet. En tietenkään löytänyt etsimääni, koska kyseessä on vanhanaikainen pianolankatyyppinen metallilanka ja sain ohjeistuksen kolmanteen liikekeskukseen, sielläkään ei onnistanut ja juoksentelin paikallisen vartiointiliikkeen miehen kanssa liikkeestä toiseen. Häneltä sain paljon apua, valitettavasti vain olosuhteet eivät olleet suosiolliset. Viimein päädyin purkamaan vaijerin yläpään ja näin katkeamiskohdan ja totesinkin tilanteen toivottomuuden, tilaamatta ei varmaankaan löytyisi  vaijeria. Kyseeseen tulisi korkeintaan koko systeemin rakentaminen uusista osista kahvoineen ja vaihtajineen. En oikein syttynyt moiseen kokeiluun, koska takeita senkään onnistumisesta ei olisi, vaikka sainkin vartijalta paikallisen korjaajan puhelinnumerot ja osoitetiedot. Sinnekin oli ymmärtääkseni viikkojen jonot. Sain häneltä myös apua edullisen majoituksen löytymiseen aivan keskustasta, kuuden hengen sviitissä hintaan 39 euroa/yö, jonne vetäydyin suremaan tilannetta erään ranskalaispojan iloksi. Pojan kielitaito rajoittui ranskan kieleen, jota sitäkin raukka puhui ilmeisesti niin huonosti, etten ymmärtänyt sanaakaan.
Lauantain ajomääräksi tuli 56 km. ajoaika 5.5 t. taukoja ei sattuneesta syystä ollut kovin paljon. Nousua 120 m.

13.5. sunnuntai
Lamaannuin varmaan takaiskusta niin paljon, että päätin pitää vapaata ja jäädä myös sunnuntaiksi Narvikiin.
Aamulla ranskalainen poistui bussilla kohti Lofootteja. Häneltä sain ylimääräiset bussiaikataulut ja muutakin opastusta Norjan bussiliikenteeseen sujuvasti viittomakieltä käyttäen.
Päivällä kävin bussiasemalla tarkistamassa, että myös pyörä mahtuisi bussiin ja sen jälkeen olikin uusi variaatio loppumatkasta valmis. Pari kuvauskävelyä kaupungilla, illallinen ja kielikylpy saksalaispariskunnan kanssa kellarin keittiötilassa, pyörän korjausyritys (liitin kuusiokoloavaimen vaijeriin että pystyisin saamaan vaihteen pari lisää, mutta vaihtaja osoittautui liian jäykäksi ja vaijeri meni mutkille).
Narvik

14.5. maanantai
Poistuin siis Narvikista kello 13.00 lähtevällä Tromsön Bussilla Nordkjosbotniin ja siellä vaihdoin Skibotniin menevään bussiin. Koko matkan ajan sateli, joten siltäkin osin valinta tuntui oikein hyvältä. Tosin aikataulunikaan ei olisi enää venynyt parilla vaihteella kyseisen välin kitkuttamiseen. Myös yöpaikan löytyminen olisi varmasti tuottanut ongelmia tämänkin ylängön alueella.
Perillä oltiin kello 17.00. Bussista kävelin kaupan pohjoispuolelle tuulen ja sateensuojaan, etelätuuli puhalsi Kilpisjärven suunnalta niin voimakkaana, että vaikka rakennuksessa ei ollut räystäitä, kuivaa aluetta riitti nelisen metriä suojanpuolella.
Puin sadevaatteet ja laitoin pakkaukset sateensuojaan ja läksin ajamaan ykkösellä kohti pohjoista. Eipä siinäkään tuulessa muita vaihteita tarvinnutkaan. Kilometrin päässä keskustasta on Olderelvin leirintäalue, jonka risteykseen pyörä pysähtyi kuin itsestään. Katselin edessä olevaa synkän sateista nousevaa jokilaaksoa ja vilkuilin tyhjän ja hiljaisen näköistä leirintäaluetta vuoronperään ja jo heti viiden minuutin miettimisen jälkeen päätin vilkaista paikan mahdollisuuksia. Kurvasin katoksen alle sateensuojaan, enkä edes kerennyt huppua riisua, kun miehenääni kyseli Norjaksi jo kaikenlaista. Kuuloni ei oiken pitänyt murteesta, joten vaihdoimme englantiin. Siirryimme sisään tuulensuojaan jatkamaan neuvotteluja ja pienen alennuksen turvin olinkin jo kohta neljän hengen mökissä iltatoimissa. Hiukan myöhemmin hätäily osoittautui turhaksi, kun ilma alkoi seljetä ja sade taukosi.
Tein ilta-aterian yhteydessä Narvikista ostamastani leipäviipaleista eväsleipäpareja, joista viimeiset söin torstaina junassa juuri ennen Jyväskylää.
Skibotn

15.5. tiistai
Aurinkoinen aamu tuntui hyvältä päivältä lähteä mäkikokeeseen jollaista en koskaan aiemmin ollut saanut kokeilla,  40 kilometrin matkalla nousua noin 550 metriä. Tätä etappia en missään nimessä olisi halunnut jättää väliin. Vastatuulikin oli tänään harvinaisen lempeäntuntuinen.
tienhaarassa
Ensimmäinen jyrkkä kohta päätielle E8 kävellen, sitten rauhallisesti liikkeelle, ykkösvaihteella. Oiskohan se isommalla eturattaalla ollut sitten joku kolmonen. Varsinaista mäkivaihdetta ei minulla olekaan, joten aina olen jyrkimmät kohdat joutunut kävelemään, nyt niitä oli vain hiukan useampia peräkkäin. Kahvitauko ensimmäisen lepopaikan pöydän ääressä ja sitten taas rauhallisesti.
pyöräilyn kohokohtia
Kilpisjärvellä (50 km.) olin noin kuuden ajotunnin jälkeen. Retkeilykeskus oli kiinni, joten kävin hampurilaisporokebabaterialla seuraavassa avoimessa paikassa.
Saana
Ruokailun jälkeen ajelin Kilpisjärven rantatietä kymmenkunta kilometriä Muotkatakan nousultaan lähes satametriseen mäkeen, jonka jälkeen alkaakin maastot joissa isommillekin vaihteille olisi käyttöä. Aamupäivän ylämäen jäljiltä löytyi käyttöä myös pienimmällekin vaihteelle, joten en muuttanut ratasta, vaan annoin ketjujen viuhua. Kiihdytys 15 kilometriin tunnissa, vapaalla, sama uudelleen, jne. Päivä täyttyi Ropinsalmelle, matkaa 115 km. ajoaika 10.34 t. Taukoineen aikaa kului 16 tuntia. Lunta oli sielläkin sen verran, että yövyin tyhjän mökkikylän mökkien välissä.
kulkuvälineet

16.5. keskiviikko
Edellisen päivän kokemukset kahdella vaihteella ajamisesta saivat ajohalut hyytymään ja odottelin Ropilla iltapäivällä ilmestyvää bussia, jolla menin Muonioon. Nukkumapaikka löytyi Harrinivan leirintäalueen rannasta valtavankokoisen grillikodan pöydältä.

17.5. torstai
Olikin pyhäpäivä, joka hieman sotki bussiaikatauluja ja suunnitelmiani. Hyppäsin aamulla Rovaniemen bussiin, vaihdoin siellä junaan, Oulu, Seinäjoki ja illalla 22.30 olin Jyväskylän matkakeskuksessa.
————————————-

Matkaa kertyi hitusen alle 500 kilometriä, 7 ajopäivää, koko reissun keskinopeudeksi noin 12 km. tunnissa. Ilman vaihdeongelmia matkaa olisi tullut ehkä lähemmäs toinen mokoma. Mutta hyvä näinkin. Voisin lähteä vaikka heti uudelleen, sen verran hauskaa oli.
Ruokaa olikin sitten aivan liikaa. Kolme kertaa söin pikaruokaa ja vain banaanin, leivän ja grillinakkeja muusin sekaan ostin Narvikista. Muroista ja muusijauhosta jäi puolet ja kiisseleistä suurin osa, toinen metupaketti tuli kotiin asti. Kaikkea muutakin oli noin puolet, tai enemmänkin liikaa. Seuraavalla reissulla, mikäli sellaista tulee, täytynee pyrkiä noin puoleen ruokamäärästä.
Kulut jakaisin kahteen luokkaan, pakolliset ja heräteostokset, jotta voisi paremmin tehdä vertailuja. Tosin ruoan hinnoittelu on mahdotonta, koska suurin osa ruoasta on pakattu kotona suoraan kaapista laukkuihin, lisäksi muutamilla kympeillä ostin lähinnä tuoretavaraa.
Pakolliset ostokset jäivätkin matkalla sitten jo yllämainittuihin tavaroihin, jotka kustansivat 14 eur.
Herätepuolelle kertyikin sitten huima lista: Kolme pikaruokaa yht. 35 eur, majoitus kolme kertaa, 40 eur, 39 eur, 39 eur.
Bussimatka E-6 tien osuus 46 eur.  Yhteensä 199 eur. Johtopäätöksenä sanoisin, että kyllä kertyy herkästi ylimääräisiä satasia, jos ei pidä varaansa.
Lisäksi tietenkin bussi/junamatkat (pyörän kanssa, 30-50 % alennuksineen) Lappiin ja takaisin 188 eur.