2004 9. Sarek ruska

SNOW
Klikkaa kuva suuremmaksi.

Syksymmällä alkoi mieli tehdä ruskaretkelle.
Syyskuun puolivälin seutuvilla ajelin iltaa myöten Jokkmokkiin ja yritin vielä yöllä jatkaa matkaa Kvikkjokkiin, mutta väsymys ja tiheä lumisade pakottivat nukkumaan muutamaksi tunniksi. Aamulla sitten pääsin tunturiaseman parkkipaikalle, josta pikimmiten polulle kohti Sarekia ja Pårekin lappalaiskylää.
Alkumatka oli Kungsledeniä, mutta eipä ollut kulkijoita, pari yksittäistä ukkoa näkyi.
Noin seitsemän kilometrin päästä kääntyy polku Pårekiin, jonne siis suuntasin.
Päästyäni Pårekslättanin tasangolle alkoi vesisade.
Kuva Pårekslättanilta on vuoden 2009 ruskavaellukselta.
Ennen tieteelliselle asemalle (suljettu) tuloa on vielä esteenä Järven ja joen yhtymäkohdassa oleva ylityspaikka, johon on tehty askelmia laudoista ja kivistä. Juuri ja juuri vaelluskengän varsi riitti, hiukan liian kaukana toisistaan olivat vielä lyhytjalkaiselle.
Kuitenkin yli kuvin jaloin, sehän riittää.
Paikalla oli kuukautta aiemmin käynyt viisaampiakin vaeltajia.
Nousu polkua pitkin kohti Pårekin poromiesten kylää alkoi koivikon myötä, jatkoin sitä pitkin jonkin aikaa, kunnes sade, matka ja väsymys voittivat. Tiheässä koivikossa ei ollut tilaa teltalle, joten palasin takaisin alas tieteelliselle asemalle, koska siinä oli hyvä leiripaikka ja vettä lähellä.
Pystytin teltan, söin ja painuin nukkumaan, ilta oli jo myöhä ja matkaakin takana lähes parikymmentä kilometriä, nousuakin nelisensataa metriä. Sade muutti olomuotoan lumeksi.
Aamulla sitä oli jo reilusti. Ja lisää tuli taivaan täydeltä.
Oli turha lähteä tuuliselle puuttomalle rinteelle lumimyrskyyn näkyvyyden ollessa kymmenkunta metriä, ja kun teltassa makoilukaan ei maistunut, keräsin leluni ja läksin takaisin kohti alamaita ja metsää.
Lunta ei ollut kuin reilut kymmenkunta senttiä, mutta silti sai olla tarkkana, että pysyi polulla aukealla Pårekslättanilla, jossa tuuli pyyhki pikkuhiljaa kaiken tasaiseksi. Pari kertaa vilkaisin varmuudeksi kompassiakin, kun reittiä ei yksinkertaisesti näkynyt.
Aukion pituus on noin viisi kilometriä ja kun muutamaa tuntia myöhemmin pääsin koivikon reunaan alkoivat kinokset lähennellä jo pariakymmentä senttiä.
Polku alkoi laskea alaspäin ja lännestä puhaltanut tuuli heikkeni huomattavasti sen ja metsän myötä. Myös polku oli helpompi erottaa kasvillisuuden seasta.
Pieni puro solisi polun vartta jonkin matkaa ja pienelle aukiolle hiukan kauemmaksi polusta oli ilmestynyt kupoliteltta vierellään pari vanhaa ukonkörmyä askareissaan ja pitämässä keliä.
Minä kuitenkin jatkoin eteenpäin, kun metsässä olosuhteet olivat vallan valokuvaukselliset.
Matka jatkui jälleen yhden puron yli ja noin kilometrin verran siitä eteenpäin avautui pieni suo ja polku levisi useaksi pienemmäksi ja katosi. Jippii, olin ilmeisesti eksymyt puron jälkeen poropolulle lumen peittämältä oikealta polulta. Tilannearvion jälkeen tulin siihen tulokseen, että minun ei kannata enää lähteä takaisin, vaan jatkan porojen teitä seuraavan järven rantaan, jossa muistin tullessa nähneeni oikealta polulta lähtevän rantapolun, joka toivottavasti olisi jatkunut tänne asti, kuten sitten olikin. Ylimääräistä ei sitten lopuksi tullukaan juuri kilometriä enempää, joten pääsin vähällä. Polku vain oli perin surkea.
Lumen määrä maassa oli onneksi vähentynyt alaspäin tullessa koko ajan ja järven rannassa sitä ei ollut kuin muutama sentti. myös sade muuttui vedeksi alempana ja se sulatti lunta vielä lisää.
Muutamaa kilometriä ennen Kvikkjokkia tuli vastaan nuori mies, uitetun koiran näköisenä selässään pieni reppu ja kyseli, että onkohan vielä pitkä matka Pårekstuganille, joka on Kungsledenin varrella. Matkaa lienee ollut joku 13 kilometriä, mutta en viittinyt poikaa turhaan pelotella, sanoin vain, että ei sitä paljoa enää ole, anna mennä vaan täysillä.
Märkä pitkä päivä vei lopulta sitten kuitenkin takaisin parkkipaikalle taas kokemusta saaneena. Oikeastaan reissu oli ensimmäinen kunnollinen kokemukseni Sarekista.
Tuntui kuin jotain pientä olisi jäänyt hampaankoloon, esimerkiksi nyt vaikka kaikkien Sarekin paritonnisten huippujen käynnit.

Jos ruotsi kääntyy, tuossa hieman eräästä alueen pioneereista.

Ja historiallisia kuvia.