1982 Kebnekaise – Storfjord

Olin tehnyt talven aikaan mahonkiviiluista inkkarikanootin ja kevään mittaan sitä olikin jo ahkerasti testailtu tulvapuroissa ja myös hiukan isommillakin joilla.

Inkkari

Inkkari

Lähdimme heinäkuussa jälleen Kebnen suuntaan, tällä kertaa meloen Nikkaluoktasta Vistasvaggea ylöspäin.
Erittäin miellyttävä muoto ulkoilla, joka valitettavasti loppui lumilingon avustuksella sitten joitain vuosia myöhemmin eräänä talvena.
Meloimme siis Vistasjokea niin ylös kuin nyt kohtuudella viitsi raahata kanoa koskissa, jonka jälkeen piilotimme sen pusikoihin ja jatkoimme jalan. Suunta oli länteen Kaskasapakten paremmalle puolelle (taakse) josta löytyy 1500 metrissä oleva rakkainen laakea tunturinpäällinen, johon mokomaan joku on joskus kauan sitten rakentanut kivistä teltan kokoisen tasaisen läntin, jossa oli jopa jo sammaleitakin. Paikalta oli tosi mahtavat näköalat Kuopervaggeen päin.

Perusleiri näköalapaikalla

Perusleiri näköalapaikalla

Vietimme siinä muutaman päivän ulkoillen ja valokuvaten, kunnes eräänä aamuna oli pakkasta ja maa valkoinen lumesta, jolloin läksimme  alas.
Seuraavan päivän virikkeenä oli Kaskasavaggen itäisen haaran pohjoispuolella oleva Nipals, 1902 -metrinen monihuippuinen tunturi, jonka korkein ja tietenkin kauimmainen huippu ei ole helpoimpia saavutettavia.

Heikki Nipalsin huipulla

Heikki Nipalsin huipulla

Korkeudenpelko tuli sillä kertaa tyydytettyä ja suuntasimme kanootille ja meloimme Nikkaan.
Lomaa oli toki vielä paljon jäljellä, joten suuntasimme auton keulan Kiirunassa pohjoiseen ja huristelimme Kilpisjärven kautta Skibotniin.

Skibotn

Kengänpaistoa Skibotnin rannoilla

Silloin olivat kylän ja joen länsipuolella olevat hiekka-alueet turistien vapaassa leirintäkäytössä, jossa mekin pidimme telttaamme.
Falnesfjellet 1152 m. nousi siitä sopivasti teltan edestä, joten tilaisuudesta vaarin ja ylös. Kertakaikkiaan hienot näköalat vuonolle, suosittelen. Jostain kumman syystä tulimme alas vuoren jyrkkää luoteissivua ja kävelimme tietä pitkin takaisin.
Myös kanoottia kastelimme vielä pari kertaa, kunnes palasimme käsivarren kautta Ruotsin puolelle ja kohti etelää.
Jossain jokilaakson tulliasemalla jouduin vielä selittelemään, että kanootti on oma, ei ostettu matkalta.