1978 Kebnekaise

Sadekausi

Sadekausi

Sain harhautettua erään kaverin lähtemään Kebnelle kesävaellukselle kanssani. Kesän reitti suuntautui hotellin ohi Tolpagornin vasemmalle puolelle Singivaggeen. Nousu sinne on suhteellisen ikävä rinkan kanssa, puhumattakaan alastulosta ja puhumattakaan sateella. Tämä oli reissu, jonka muistan aina. Huiputimme Kaisan, ja satoi viisi päivää yhtä soittoa lähes kaatamalla. Ei ennen eikä sen jälkeen ole ollut niin huonoa säätä kuin silloin, kerran kylläkin lähes.

Leirimme oli siis Singivaggessa isoimman järven rantamilla, josta kapusimme ylös Vierramvaren ja Kebnen väliseen notkoon (Kaffedalenin yläpää). Siitä ei sitten enää ollutkaan vaikeuksia nousta huipulle, siihen aikaan noin 2117 metriin. (Kesällä 2013 korkeudeksi mitattiin enää 2 099 m.)
Kolmas kerta toden sanoi. Ensimmäinen Ruotsin kaksitonnisistani.
Seuraavana aamuna saimme taas pienen opetuksen leiriytymiseen liittyen. Vaikka teltanpaikka olikin valittu huolella sadekin huomioon ottaen, oli sade yön aikana yltynyt ja maakin varmaan vettynyt lisää jo kyllästymispisteeseen asti, joten vettä riitti aivan joka paikassa myös puroiksi asti. Herättyämme saimme aamukahviin vedet aivan absidin alta, ei tarvinnut nousta sängystä ennen aamukahvia, luksusta sanoisin. Yo kuva on otettu myöhemmin päivällä veden virtauksen jo laskettua reilusti.
Sateinen poistumismarssi kesti sitten vielä pari päivää. Venekyytienkin kanssa oli hiukan vaikeuksia, kun polku laiturille oli aivan veden vallassa.
Pikkuhiljaa alkoi vaellushomma toimia ja välineetkin olla myös kohdillaan.