Hillojen haku jatkuu

Jälleen haeskelin marjapaikkaa, tällä kertaa aivan kotikunnasta, mutta taimikoksi oli aikoja sitten vaihtunut kartan ilmoittama kosteikko.
Mutta sen verran tuurasi, että löysin myös puoli vuosisataa hakusessa olleen kunnollisen mustikkapaikan kotikunnasta ja satoakin oli aivan tuhottomasti, vaikka tänä vuonna kuivuus on kuuleman mukaan paikoin ollutkin haittana.
Keräsin käsin yhden litran purkin täyteen, seuraavalla kerralla pitää ottaa varrellinen rohmu mukaan ja sutaista pikimmiten viitisen litraa, ettei tule liikaa marjansiivoilupaineita illaksi.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.