Kevytrinkka nollabudjetilla

Ihan ensimmäiseksi pitää aina tehdä kunnollinen suunnitelma, sitten piirustukset. Suunnitelma onkin jo tuossa otsikossa valmiina ja piirustukset valmistuu mielessä yhtäjalkaa rinkan edistymisen kanssa.
Päätin tehdä sen hyvin yksinkertaisesti ja helpolla, siitä vaan yli missä aita on matalin
(tai puuttuu ehkä kokonaan). En ole kovin hyvä noissa metallipuolen hommissa ja materiaalit ja työkalutkin on hiukan anhittomissa, joten rinkan runko on puuta.
Tiluksilla ei kasva ainuttakaan risua jota voisi sanoa puuksi, joten otin puukkosahan ja siirryin lähimetsän siimekseen. Sieltä otin ensimmäisen eteentulleen reilusti sormenpaksuisen koivunriu’un ja sahasin siitä pari pitempää ja pari lyhempää pätkää. Maanomistussuhteista en ole ihan varma, mutta toivottavasti oli seurakunnan maata, olisi edes jotain siunausta tällekin projektille.
Kotona kuorin ja vuoleskelin kepit muotoonsa ja laitoin terassille hiukan kuivahtamaan tuulessa ja auringossa. Alkupaino oli 600 grammaa, paljonkohan lie kevenee kuivaessaan.

18.5.
Vuorokauden kuivuttuaan jo 400 g, painossa mukana myös kasaamiseen mennyt materiaali, pääosin narua, hamppua ja jotain nykyaikaisempaakin.
Lovesin kapulat puukolla toisiinsa sopiviksi ja laitoin niihin liimaa sillä oletuksella että tuo Liquisolen korvannut RubberFix kuivaa myös kostean puun ollessa kyseessä (tuon oletuksen voi varmistaa vain purkamalla tekeleen), liimauksen paikoillaanpysyvyyden varmistin pikku nauloilla ja liiman valumisen estin mailateipillä. Pääasiallinen liitosten kiinnitys tapahtui kuitenkin noin parimillisellä erittäin kestävällä narulla, jolla myös ristiin sitoen poistin rungosta ylimääräisen liikkuvuuden. Jos liimaus ei pidä, on rakenne hiukan joustavampi, mikä ei kuitenkaan heikennä yhtään sen kestävyyttä ja usein asia onkin peräti päinvastoin. Sitten löytyi pätkä kissan kiipeilypuusta jäänyttä hamppuköyttä, josta tuli runkoon hyvä selkätuenta.
Lujuuslaskelmat tein omaa kahdeksan kilon taakkaani ajatellen, joka rungon pitäisi hyvin kestää. Kun sain rungon valmiiksi iski vastustamaton halu jatkaa samalla tyylillä loppuun saakka, mutta koska tämä projekti koskee halvennusta, ei perinnerakentamista, oli pakko pitäytyä suunnitelmassa. Pussiosaksi tyyliin sopisi siis hyvin joku nahkainen tai kankainen pussukka, mutta teemaan ”kevytrinkka halvalla ja helposti”, valitsin hieman radikaalimman ratkaisun…..Rolling Eyes
Kantojärjestelmä laitteeseen löytyi vanhasta repusta komeron ylähyllyltä.
Ensin ajattelin lainata repusta ainoastaan viilekkeet ja lantiovyön, mutta kun hiukan järkeilin sen kanssa, huomasin että pääsen paljon helpommalla, kun otan mukaan koko selkäosan, koska sen reunoissa olevilla hihnoilla sain koko komeuden kiinni runkoon. Alapäästä pyöräytin viilekkeet rungon ympäri ja yläpäässäkin oli kolmionmuotoinen läppä saamaan tarkoitukseen…..liian helppoa. Valitettavasti helppous lisäsi painoa hiukan ajateltua enemmän, mutta mielestäni ei kohtuuttomasti. (Kantosydeemi painoi yli puoli kiloa.)
Kaikki tarvittavat soljet, hihnat ja materiaalit ovat uusiokäytössä vanhoista kamoista, tai muuten löytöjä kaapinhyllyiltä, mitään ei tarvitse ostaa.

Soiva peli

Vain säkki puuttuu

Kantosysteemi nosti painon hiukan yli 900 gramman.
Ja sitten pussiosan kimppuun.
Sen ompelin kahdesta kauniinsinisestä Ikean kassista, painoksi tuli 122 grammaa. Toiselle kilolle menee, vielä puuttuu muutamia kiinnityshihnojakin.
Varmuuden vuoksi ompelin kaikki valmiitkin saumat itse uudelleen, ettei tarvitse miettiä niiden kestävyyttä jälkeenpäin. Kassien vesipilari on vielä testaamatta, mutta jos ne pitää vettä, tiivistän myös ompeleet RubberFixillä, jolloin sadesuoja jää kotiin.

19.5.
Ompelukone ei oikein tykännyt moninkerroin olevasta jäykästä kassimuovista ja hihnojen ompelu olisikin näemmä pitänyt tehdä jo aikaisemmassa vaiheessa koska jäykkää kassia on vaikea käännellä ompelukoneen neulan ympärillä. Pari kuitenkin sain siihen ommeltua, joten pussukka pysynee kuitenkin kyydissä.



Jos makuualustan tunkee pussukkaan sisälle, pitänee reunoja korottaa vielä hiukan kolmannella kassilla (yllättäen sellainen löytyikin kaapista), perinteisesti alusta on kulkenut rinkan päällä ja sadehupun alla, joten päätös sijoituspaikasta pitänee tehdä vesitestien jälkeen. Tilavuus on nyt siinä puolentosta Ikea-kassin luokkaa, korotuksen jälkeen ehkä pari kassillista. Painoa 1050 g. Paljon kevyempi (ainakin 400 g.) tuosta olisi tullut ilman tukikehikkoa, mutta se onkin sitten aivan toinen projekti, siinä projektissa viilekkeetkään eivät painaisi paljon mitään.
Nytpä ei sitten olekaan kuin pientä hienosäätöä ja sipistelyä, niin ”Ikea-Retki-trekking”
-rinkka pääsee tosielämän testeihin Norjan vuorille kesäkuun puolella.

Vesipilaritestikin tuli tehtyä, ensin silmämääräisesti ikäänkuin katseella ja sitten imaisemalla kassin likaista pohjaa. Vuotaa kuin seula. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että makuualusta tulee rinkkaan päälle, missä sillä onkin oikein sopiva paikka ja koko komeus verhotaan sateella sadesuojaan, mikä perinteisesti useimmiten on ollut musta jätesäkki. Paria kankaista hyvämerkkistä suojustakin on kokeiltu ja huonoksi havaittu, joten meille ei enää sellaisia.

20.5.
Näissä omissa projekteissa olen yleensä lyönyt lähes täysin laimin tuon suunnittelupuolen, joten väistämättä joskus tulee pieniä yllätyksiäkin eteen, tosin tulee niitä välillä suunniteltujenkin asioiden kanssa, tekevälle niinsanotusti sattuu.
Tässä projektissa tuli pikku yllätyksenä se, että runkoa jäykistävät ristikkäisnarut olivat aamulla aivan löysällä. Johtunee edelleenkin jatkuvasta rungon kuivamisesta. Laitoin siis molempiin ristikkäisnaruihin säätimet, joilla asiaa voi hallita. Toiseen tilapäisesti palomiehenhaan ja toiseen lopullisesti irtohihnan.

IkeaRetkiTrekking -rinkka iskukunnossa

——————————————————————————————————-

 

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.