Varusteet hiihtovaellukselle 6

Sain tänään pakkauslistan valmiiksi. Alustava ahkioon tuleva tavaramäärä on noin 18 kiloa ja ruokaan laitoin summassa noin 5 kiloa, kun kesäkulutus on yleensä noin 3.5 kilon paikkeilla. Tavaraa yhteensä noin 23 kiloa.
Ahkion loppupaino aisoineen, vöineen ja hihnoineen on 8.4 kiloa. Perässäraahaamista siis noin 31.5 kiloa.

7.3.
Pari astetta lämmintä ja täysin suojaantunut taivaalta satava lumi näkyy olevan Karhun suomupohjille ihannekeli. Luisto oli loistava ja seinäpito hyvin pakkaantuvassa lumessa. Kestovoiteena on sininen pakkaskelin parafiini.
Hiukan pakkaantui monon alle lunta, eikä lukkoöljykään auttanut täysin pitämään paakkuja poissa, epäilen että öljy ei ollut silikonipohjaista, etikettikään ei kertonut muuta kuin että ponneaineena oli propaani-butaani!

8.3.
Kirpparilta löytyi varasolki vetovyöhön ja halpakaupasta pullo jäänestoa suksiin alle kolmella eurolla, suksivoidehyllyssä samanlaisen vaahtomuovilevittimellä varustetun putelin hinta näkyi hipovan pariakymppiä.

9.3.
Hiihtokelit kyllä alkaa näyttää pahasti siltä että muutaman päivän päästä ei umpihankihiihtoa enää voi harrastaa jos kelit ei kehity pakkasen puolelle. Tampattu ura varmaankin säilyy hiukan pidempään.
Olen sitkeästi yrittänyt pysytellä latujen ulkopuolella ja veikkaisin, että sata kilometriä umpista tälle talvelle on varmaan aika lähellä totuutta.

4.4.
Hiihtokelit on menneet, kesärenkaatkin on jo alla.
Yksi pitkä pikalukollinen kuormahihna tuli vielä hankittua varalle muutamalla eurolla. pysyy kaikki tavarat paremmin mukana.

7.4.
Tänään oli jo aivan pakko kokeilla tavaroiden sopivuutta uuteen ahkioon ja kyllähän ne siihen sovittautuivatkin yllättävän hyvin.
Varmaan monikin on kokeillut, sitä en tiedä onko käyttänyt, nimittäin kylmälaukkua talvivaelluksilla. Siinä pysyy määrätyissä rajoissa olut ja ruoat kylmänä aurinkoisina päivinä, vesi ja kaasut lämpöisenä ja sulana pakkasilla, joten sellaisen aion laittaa ahkion peränurkkaan, kun se mitoiltaankin sopii siihen kuin nakutettu. Seuraavaan riviin tulee alle rinkka täynnä vaatteita ja urheilukassi kamoineen päälle. Etuosaan teltta ja makuupussi, päälle makuualustat. Ahkion pituus oli juuri oikea, vaikka se onkin mitoitettu Corollan tavaratilan mukaan. Siinäpä ne kamat pääosiltaan onkin, jotain lapiota ja lumikenkää vielä mahtuu hyvin kupeisiin. Kuorma on noin kylmälaukun korkuinen, joten ylöspäinkin on vielä tarvittaessa varaa kasvatella.

8.4.
Usein kun tulee käyttöön uusi peliväline, tai vanhakin tuntuu joskus turhan painavalta, otan ”viilan” käteen ja kevennän välineen hiukan sopivampiin lukuihin.
Nyt tuntui muovinen lumilapio teräsvarsineen aivan liian raskaalta, joten päätin heivata vanhan ruostuvan varren ja laittaa puuta tilalle. Ruuvit irti molemmista päistä ja kops-kops, mitään ei tapahtunut, liimat on nykyisin hyviä. Huomasin onneksi että käytössä oleva puuvarsi oli sen verran ohuempaa, että kun sahasin metallivarren molemmista päistä poikki, kävi puinen sinne sisään liiman kanssa melko sopivasti ja eikun ruuvit takaisin kiinni.

27.4.
Ennen vaellukselle lähtöä sahasin laudasta vielä seitsemän kappaletta 37 senttisiä pätkiä, jotka pienentelin 2.5 senttiä leveiksi ja puolisen senttiä vahvoiksi teräväkärkisisksi teltan lumikiiloiksi. Painoa noista kertyi 150 grammaa. Täysin mutulla oletin hangen kovuuden ja tässä tapauksessa se osui aivan nappiin, mitään muuta ei tarvinnut käyttää teltan kiinnitykseen ja varmaan olisi kestänyt tarvittaessa kovemmankin myräkän.

Kiilat

Kiilat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mukana olleet alumiinikiilat ja naulat jäivät käyttämättä, eikä suksia ja sauvojakaan tarvinnut kiinnittelyyn, joten hiukan pystyi liikkumaankin suksilla leirin ympärillä.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.