Varusteet hiihtovaellukselle 5

Kymmenkunta vuotta on kulunut ilman mainittavampia flunssatauteja, niin eikö nyt sitten tämän talven SIKAvirus kaatanut viikoksi sänkyyn ja toinen viikkokin meni jälkitautien pelossa melkolailla sisäruokinnassa. Sentään selvittiin kunnialla, vaikka uutisten mukaan tautiaallon puolivälissä parikymmentä ihmistä on jo Suomessakin kuollut tautiin ja tehohoidoissa ollaan jo sataluvuissa.

Jos ihminen olisi luotu kantamaan tai vetämään jotain perässään, olisi sillä siihen paremminkin soveltuvia ruumiinosia. Puhumattakaan että ihminen olisi kehittynyt elämään kylmässä ilmastossa, silloin ainakin karvapeite ja ehkäpä paljon muutakin olisi kovin toisenlaisessa kuosissa.
Mutta kun ei ole. Silti kyseisen organismin on pitänyt tunkeutua kaikkiin mahdollisiin paikkoihin oman vajavaisuutensa kustannuksella, jopa alkaa hiihtämäänkin!

Parina päivänä sentään taas jo pääsin kokeilemaan Karhun eräsuksen soveltuvuutta hiihtoon ja minusta ne siihen käyvätkin, kunhan välttää pehmeää ja kovaa hankea, suojakelejä ja konelatuja, mitäs siihen sitten jäikään jäljelle, puolikova umpihanki pakkasella, joka ei upota pohjia myöten.
Vaelluksella ongelmia ilmeisesti tulee etenkin ylämäessä pidon kanssa, myös sivuttaispito on aivan olematon ja leveää suksea ei saa tavallisella hiihtomonolla kantilleenkaan, eikä se kantti kovalla tunturihangella paljon pidäkään. Voiteluongelmia tulee aivan varmaan jos yöllä on pakkasta ja päivällä suojaa, karhunkynteen (pitoalue) näkyy nollakeleissä tarttuvan lumi oikein hyvin kiinni.

1.3.
Viimeinkin kerkesin testaamaan myös ahkiota, eli lähinnä sen vetovehkeitä. Löin pulkan autonperään ja lastasin summassa tallista tavaraa mukaan ja ajelin Jämsän radan huoltotielle, jonka oletin olevan lumikunnossa. Oli sitä joku joskus aurannutkin, mutta kuitenkin sen verran oli umpista että makuun pääsi.
Latasin tavarat kyytiin ja lantiovyötä kiinnittäessä huomasin, että lukon toinen lukitussakara oli mennyt poikki, en edes tiedä missä, kun ei sitä ollut käytetty koko talvena. No, hiukan sepittelyä ja vyö oli jotenkuten kiinni.
Ensimmäinen havainto sitten olikin, että ohjauksen toimimiseksi vyö pitää olla kunnolla kiinni ja toinen, että ”niskalenkki” tai valjaat olisi hyvä olemassa vyön kanssa vetäessä, kun tuo outokumpu ei oikein sovellu vöiden kanssa yksiin. Myös pito-ongelma ilmeni oitis hiukan jyrkemmässä mäessä, tosin kuormaakin oli yllättäen sen verran, että oikein päätin punnita sen kotona.
Vetämistä olikin yllättävän paljon, eli kaikkineen 42 kiloa. Miellyttävä havainto, että tasaisella sellainenkin määrä likkuu lumessakin kohtuudella. Vielä ei ole mitään tietoa painoista, mutta haaveilen reissulla pääsystä alle 25 kilon.
Otin vanhasta rinkasta ehjän, hiukan jämerämmän lukon kiristyssolkineen uusiokäyttöön ja pitänee vielä miettiä senkin mahdollisen särkymisen jälkeiset korjaustoimenpiteet valmiiksi.
Seuraavana päivänä kirpparilta tarttui mukaan olkalaukku 45 sentillä, josta leikkasin pituudensäätösoljella varustetun olkahihnan, tein reiät päihin ja laitoin sen ”niskalenkiksi” vetovyöhön samoihin kiinnityksiin aisojen kanssa, nyt ei vetovyö valu enää alaspäin vaikka välillä vetääkin vatsan sisään.

Tänään hiihtelin muutaman kilometrin umpihankea Muuramenharjulla. Höylälatuverkosto on myös vedelty sinne siksakkia ja sen joutuu aina silloin-tällöin ylittämään. Merkisevännäköisiä katseita ja kohdatessa hauskoja toteamuksia ja kysymyksiä saa ihminen osakseen, kun harrastaa moista hölmöyttä!

3.3.
Ja lisää umpihankea noin kahdeksan kilometriä sopivan reippaaksi sovitettua vauhtia harjun kuvetta ylös, alas ja pitkittäin. Vaikka uppouma ei olekaan kovinkaan suuri, oli siitä sopivasti vastusta tottumattomille lihaksille jalkaa työntäessä ja nostaessa. En viitsinyt mennä yhtään vanhoille jäljille, joten harjualue alkaa kohta muistuttaa viikon verran umpieksyneenä olleen hiihtäjävanhuksen takametsää.
Päivän viisain kysymys oli että; sullahan onkin kunnon vanhat sukset, nuo varmaan luistaakin paljon paremmin?
Kerroin totuuden, ei nämä suomupohjaiset kuule luista yhtään tuossa umpihangessa jyyrätessä, pitoa onneksi sentään on kohtalaisesti!

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.