Kenkäremonttia

Irroitin toisesta kengästä pohjakumin ja raavin puukolla uretaanivaahdon pois kumista ja kengästä. Vastaan tulikin uusi ongelma. Se osa joka näyttää kengän sivuihin liimatulta kumilta ei olekaan kumia, vaan sitä sama uretaania, joka jatkuu pohjasta yhtenäisenä sivullekin. Aine siis laitetaan jonkinlaisen muotin kanssa myös kivisuojaksikin. Nyt ymmärrän, miksi sitä ei voi korjata ilman sopivia laitteita.
Pitänee miettiä hiukan.

Nyt pitäisi siis löytää materiaali, josta välipohjan saisi tehtyä ja etenkin sellainen jonka saisi työstettyä sopivaan vahvuuteen, etupäästä ohuemmaksi ja takaa paksummaksi.
Näyttää siltä, että liimatessa tulee niin suuria täyttöjä, että Liquisolella ei enää pärjää, joten päätin hyväksikäyttää Sikaflexiä suurempien aukkojen tukkimisessa.
Sen pito kumin kanssa on täysi arvoitus, mutta senhän näkee varmaan sitten aikanaan.

Raaputtelin sitten myös sivuissa  olevan uretaanin pois ja hioin koko hoidon santapaperilla lähes niin hyvin, kuin sen kohtuudella voi tehdä.

ke2

11.7.
Kävin Etrasta kyselemässä välipohjaan aineita, vaan eipä löytynyt mitään sellaista mitä kotona ei jo olisi ollut, Sikaflexikin oli eri numerolla, mutta ominaisuuksiltaan lähes vastaavaa joten otin sitten sitä, hintakin vain kympin, eli jopa hieman halvempaa, kuin Liquisole.
Päädyin sitten kokeilemaan välipohjaksi makuualustan alapäätä, jossa aina tarvittaessa on se kymmenen senttiä liikaa, Onneksi on monta makuualustaa, eikä yhtään ilmasellaista.
Aine on selvästi liian pehmeää tuollaiseen käyttöön, mutta katsotaan kauanko se kestää, jos yleensäkään liimaukset pysyy kasassa.
Se on ainakin helppo työstää ja vaikka sahata siitä irti, jos tulee tarvetta vaihtoon.

ke3Liimausvaihe, pahvia tueksi ja eristysnauhalla kireälle.

13.7.
Otin kengät auki liimauksesta ja kokeilin liimauksen pitävyyttä.
Liima pysyi erittäin hyvin kiinni sekä kengänpojan kumissa että keskellä olevassa lasikuitumaisessa aineessa. Tarkoittanee myös sitä, että pohjakumikin pysyy samalla liimalla hyvin kiinni ja tietenkin myös liimasta tehtävät kivirantit.
Sitävastoin solumuovin sai vedettyä pois liimasta kohtuullisella voimalla siten, että vain parissa kohtaa sitä jäi hieman kiinni liimaan.

k4

Nyt siis pitää vain löytää sellainen sopivannotkea kumiseos, joka liimaantuu kunnolla. Huomenna käyn entisellä työpaikallani kyselemässä minkälaisia kuminpaloja sattuisi löytymään nurkista, jospa vaikka tuuraisi.
Kotona on (liian pieni) palanen urheilu- ja salitiloissa käytettävää kumipäällystettä, joka tuntuisi sopivalta tarkoitukseen, jos sitä vain löytyisi hiukan isompi palanen.
Kumiseoksia vain on niin lukemattomia ja monet niistä on vielä erittäin huonosti liimautuvia.
Myös itse liimastakin ehkä voisi tehdä tuon puuttuvan kerroksen, vuolla sen sopivaan muotoon ja liimata siihen pohjakumin, silloinhan siinä olisi taas PU-välipohja, joka kestäisi sitten……oman aikansa.
Myös Liquisolen tarttuvuus Sikaflexiin on vielä kokeilematta, sekin voisi olla yksi lisämahdollisuus liimauksissa, jos se pitää sellaisessa aineessa jossa Sika ei.

14.7.
Kävin kaupoilla ja löysin sen mitä etsinkin, huomenna taas hommiin.
(Myöhemmin huomasin, että myös Etrasta löytyy samanoloista kumimattoa.)

15.7.
Kuvittelin, että saan kumin ohenneltua oikeaan muotoonsa pikku rälläkällä, vaan toisin kävi. Ainakaan metallilaikka ei pystynyt siihen yhtään ja muuta ei nyt sitten ollutkaan tarjolla.
Pikainen kakkossuunnitelma oli vuolaista kaksi puukalikkaa toisesta päästä senttiseksi ja oheten toisen pään puolisenttiseksi. Nauloilla levyyn kiinni, kumi väliin ja rautasahalla kalikoiden pintaa myöten oikea muoto kumeihin, hiki tuli ennenkuin molemmat oli ohennettu.
Sitten vaan Sikaa väliin molempiin pintoihin, hammastetulla lastalla tasoitus, puolet yhteen ja erkkaa ympärille.
Illemmalla oli jo pakko mennä tarkistamaan liiman pitävyyttä uuden ainesosan kanssa. Vuolaisin tursunneen liimakohdan mattoveitsellä pois ja raapaisin terällä liimanreunaa kokeillen irtoavuutta. Vaikka liimaus vielä olikin tuoreahko ei liima irronnut kumista herkästi, joten vaikuttaa onnistumiselta, joka tosin varmistuu täysin vasta huomenna.

16.7.
Vuoleskelin reunoista ylimääräiset tursaukset pois, hyvin tuntui olevan kiinni.
Sovittelin pohjaa paikoilleen ja vetelin liiman kenkään, tasoitus hammaslastalla, sitten pohjakumiin epätasaisuuksista johtuen hieman paksumpi kerros se pakkelilastalla suurin piirtein tasaiseksi, kenkä pohjan päälle ja varovainen kiristely langalla ja teipillä, ettei liimaa tursua liikaa pois välistä. Sama operaatio toisen kengän kanssa.
Silmämääräisesti katsoen pohjakumi on pari numeroa liian iso, mutta kun rantti on tehty eiköhän sekin näytä kohtalaisen hyvältä.

17.7.
Langat poikki ja teipit roskiin ja ylimääräisten liimojen vuoleminen pois.
Laitoin eristysnauhaa (nyk. mailateippiä) liimarajaan, nostin rajaa puolisen senttiä vanhaa ylemmäs ja kärjen kohdalla parisen senttiä.
Reilut puoli putkiloa meni Sikaa vielä kiviranttien tekoon, koska tasoitin sen suoralla pakkelilastalla, halusin varmuudeksi paljon liimaa tähän ehkä kriittisimpään kohtaan. Peilipintaahan siitä ei saa millään, joten suihkutin lopputuloksen jollain keittiön puhdistusaineella ja tumputin siihen kokolattiamaton pohjapuolen kuvioinnilla röpelöpinnan.
Teipit pois ja reunan tarkistus, ettei jää kovin paksuja kohtia, samoin pohjapuolen rajauksen putsaus.
Nyt ne kuivaa iltaan asti tuolla terassin pöydällä, jossa käyn aina välikahvilla ihmettelemässä niitä. Illalla sitten jo pieni testikävely.

k5

 

 

 

Edelleenkin on sellainen ”mutu” että liimaukset kestävät melko hyvin. Ainoa mieleen tuleva asia on se, että liima kuivuttuaan ei kestä sitä taivuttelua minkä kävely tuottaa, mutta senhän näkee sitten aikanaan.
Ei kun kovaa ajoa!

Näyttää vielä vahvasti siltäkin, että pääsen elokuussa seuraamaan liimauksien pysyvyyttä oikeissa olosuhteissakin, eli kesän kolmas reissu pohjoiseen on suunnitteilla, jesss!!!

Materiaalikustannukset:

Sikaflex:  2 x 10 €  Yksi putkilo ei riittänyt, meni puolitoista. Pitänee huomioida yksi ylimääräinen liimauskerta ensimmäisen välipohjayrityksen kanssa. Menekki ilman sitä hiukan reilun putkilon luokkaa.
Välipohjakumi:  Arvelisin kaupasta hankittuna vähintään kympin-parin arvoiseksi.
Uusi kumipohja:  Maksaneekin sitten maltaita, jos sellaisen jostain onnistuu saamaan, onneksi noissa oli lähes uutta vastaavat. Pitäneekin tästälähtien alkaa aina tarkistamaan pohjien kunto poisheitettävistä kengistä.

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.